Takaisin

Taru Sormusten Herrasta: Kaksi Tornia
Marleena Sihvonen, 8. lk.
 Harjun koulu, Lohja

Ensimmäinen elokuva päättyi siihen, että Frodo ja Sam lähtivät Mordoriin viemään Valtasormusta Tuomiovuorelle. Sarumanin Örkit kaappasivat Merrin ja Pippinin, joita Aragorn, Legolas ja Gimli lähtivät pelastamaan. Toinen elokuva, Kaksi Tornia, jatkuu vähän myöhemmin siitä, kun Frodo näkee unta Morian tapahtumista ja Gandalfin putoamisesta.

Sam ja Frodo jatkavat matkaansa kohti Tuomiovuorta. Eräänä yönä Klonkku, joka on entinen hobitti, Sormuksen entinen omistaja ja sen täysin tuhoama olento, hyökkää Frodon kimppuun yrittäessään saada Sormuksen takaisin. Frodo ja Sam saavat sen vangituksi, mutta Frodo vapauttaa sen uskoessaan, että siitä voisi tulla vielä hyvä. Klonkusta tulee Frodon ja Samin tiennäyttäjä Mordoriin.

Samaan aikaan Aragorn, Legolas ja Gimli seuraavat örkkejä vapauttaakseen hobitit. He seuraavat jälkiä Fangornin metsään, jossa he tapaavat sittenkin elossa olevan Gandalfin. Hän kertoo Merrin ja Pippinin voivan hyvin, joten nelikko lähtee Rohaniin kuninkaan Theodenin luokse. Saruman lähettää örkkinsä Rohaniin ja seuraa suuri taistelu Helmin Syvänteellä.

Minä pidin elokuvasta paljon, mutta siskoni, joka oli katsomassa sitä samaan aikaan, ei pitänyt siitä kauheasti. Ero johtuu varmaan siitä, että minä olen lukenut kirjan ja siskoni ei. Kirjan lukenut varmasti ymmärtää elokuvan tapahtumia paremmin. Minä näin elokuvassa Frodon tuskan ja siskoni näki vain örkkien ja ihmisten taistelua. Mutta toisaalta, jos kirjan on lukenut monta kertaa, elokuvasta voi löytää paljon virheitä ja siihen voi pettyä. Minä ainakin olin pettynyt loppuun, koska odotin Lukitarin kohtausta. (Kirjan lukeneet tietävät kyllä.) Sen sijaan elokuva loppuu siihen, kun Klonkku päättää johdattaa hobitit Lukitarin luokse. Merristä ja Pippinistä näytettiin vain, kun he karkaavat örkkien luota ja ratsastavat entti Puuparran olkapäillä. Siltikin elokuva kesti kolme tuntia.

Näyttelijät olivat mielestäni loistavia. Elijah Wood näyttelee hyvin Sormuksen vallassa olevaa Frodoa. Legolasin, Gimlin ja Aragornin näyttelijät olivat yhtä hyviä kuin ensimmäisessä elokuvassa. Uusia henkilöitä ovat Theoden, Eowyn, Eomer ja Faramir, jotka olivat hyviä, mutta eivät järisyttäviä.

Monia kiinnostavat varmaan entit. Entit ovat puupaimenia, jotka välittävät eniten metsistä ja puista ja puhuvatkin joidenkin kanssa. Entit olivat hyvin puunnäköisiä juuri-jalkoineen ja oksa-käsineen. Enttien osuus oli aika pieni elokuvassa, mutta ne olivat silti hauskoja ja hyviä.

Ja sitten Klonkku. Klonkku oli mielestäni todella hyvä. Se oli kiinnostava ja sillä oli hauska kohtaus, kun se puhui itsensä kanssa. Vaikka se oli tehty tietokoneella, se vaikutti silti hyvin todelliselta. Syynä on se, että ensin Klonkun osan on näytellyt Andy Serkis ihopuvussa, jonka päälle on sitten tietokoneella rakennettu Klonkku. Klonkku on kalpea, laiha, isosilmäinen, sihisevä ja pitkäraajainen olento, josta näkee, miten Sormus voi tuhota jonkun. Andy Serkisille on jopa povattu sivuosan Oscar-ehdokkuutta, niin luontevasti hän liikehti ja ääntelehtii.

Elokuvassa oli parasta mielestäni sen synkkyys, kun Frodo oli Sormuksen vallassa ja Klonkulla oli sisäinen taistelunsa. Elokuva oli todella hyvän näköinen, maisemat ja puvustukset olivat upeita. Helmin syvänteen taistelu oli todella hienosti tehty. Enttien osa jäi turhan pieneksi ja kolmanteen osaan jäi odotuksia. Keskimmäinen osa eli Kaksi Tornia on kirjanakin aika hajanainen, mutta Peter Jackson on tehnyt siitä hienon kolmituntisen.

Kaksi Tornia on hyvä ja katsomisen arvoinen elokuva varsinkin, jos piti ensimmäisestä osasta. Jos Sormuksen Ritareita ei ole nähnyt, voi Kaksi Tornia tuntua oudolta ja irralliselta, koska se liittyy niin tiiviisti ensimmäiseen osaan.

Takaisin