Takaisin

Jatkotarina
Hilla, Tinja ja Maiju, 5. lk.
Latokasken koulu, Espoo

Kun olet lukenut tekstin, yritä halutessasi keksiä tarinaan loppuosa. Kirjoita tarinan loppu ja
lähetä se osoitteeseen tinja.spiring@edu.espoo.fi
Kirjoita tarinan loppuosa mahdollisimman pian!

Terveisin tarinan kirjoittajat Hilla, Tinja ja Maiju


VENUKSEEN

Hei olen Matilda Germud ja olen nyt 13-vuotias ja asun Lontoossa, Isossa-Britanniassa. Haluaisin kertoa sinulle tapahtuman, joka tapahtui kuin olin 8-vuotias
ja asuin vielä Islannissa. Nyt kerron sen sinulle:

Niinkuin sanoin, olin 8-vuotias ja minun isäni oli tiedemies. Isäni nimi on Klaus ja äitini nimi on Saga. Eräänä päivänä isäni ilmoiti, että he työpaikalla aikoisivat lähettää
satelliitin Venukseen. He nimittäin uskoivat, että Venuksessa olisi jonkinlaista elämää.
Seikkailunhaluinen kun olin, niin halusin tietysti lähteä isäni mukaan katsomaan satelliitti-lähetystä. Niinpä kysyin isältäni, pääsisinkö mukaan. "Et missään nimessä pääse!" oli isän vastaus. Mutta aamulla isäni kysyi kuitenkin haluaisinko vielä mukaan.
Ja tietysti halusin!
Niinpä seuraavana aamuna kello 7.30 olin isäni kanssa valmis lähtemään. "Oletko valmis vai puuttuuko sinulta vielä jotain?" isäni kysyi. "Tätä valmiimpi en voisikaan olla, mutta minua hermostuttaa ja jänniittää", sanoin isälleni hakiessani repun, jossa oli eväitä ja kirjoja matkalukemiseksi ja jos aika alkaisi muuttua tylsäksi.
Niinpä lähdimme kohti Reykjavikin keskustaa, jossa isäni työpaikka sijaitsi. Kun saavuimme perille, nousimme autosta ja kävelimme kookkaaseen rakennukseen jonka takana näin ison satelliitin. Se oli huikea näky! Menimme isäni työhuoneeseen jossa oli kaiken maailman laitteita ja koneita. Siellä oli myös monta satelliitin pohjapiirrosta. Isäni oli ollut mukana suunnittelemassa ja rakentamassa satelliittia, joka oli talon takana. Tänään se oli määrä lähettää kohti Venusta. Isäni tutki tietokoneella jotain satelliitijuttuja sillä aikaa kun minä tutkin pohjapiirrustuksia. Vähän ajan päästä toimistoon tuli joku isäni työkaveri, jonka nimen olin joskus kuullut. Se oli muistaakseni joko Albert tai Hektor. Mielestäni Hektor oli muvampi.
"Tulisitko käymään täällä, Klaus?" hän kysyi. Kävelin oven taakse kysyäkseni isältä missä vessa sijaitsee, mutta kuulin ulkopuolelta puhetta. "Satelliitissa on kraana tukossa, voisitko korjata sen?" isän kaveri kysyi. "Hyvä on, menen nyt korjaamaan sitä, Hektor." isäni sanoi. En jäänyt kuuntelemaan enempää, tässä olisi tilaisuus päästä satelliitin sisälle! Siinä vaiheessa en tiennyt, että satelliitti josta isäni ja Hektor puhuivat, oli eräs satelliittihuone josta satelliitti lähetettäisiin.
Menin takaovesta ulos kohti satelliittia ja satelliitin luona avasin yhden oven, josta kuvittelin pääseväni vessaan. Mutta sisällä ei ollutkaan mitään muuta kuin tietokoneita ja avaruusasuja ja happinaamareita. Ajattelin, että tässä on tapahtunut jokin erehdys ja olin juuri lähdössä ovesta ulos, kun huomasin, että ovi oli mennyt lukkoon ja ulkopuolelta kuului:"8,7,6,5...." Tajusin, että satelliitti oltiin lähettämässä juuri nyt Venuksen ja minä olin vielä sisällä! "APUA!" huusin, mutta kukaan ei kuullut minun huutojani. "3,2,1,0...PUUUUUMMM!!!"Lensin päin ovea ja
tuntui, että kylkeni olisi murtunut. Nojasin ovea vasten ja huomasin nukahtaneeni, nimittäin heräsin johonkin kovaan tömähdykseen. Nousin ylös ja katsoin ikkunasta ulos ja tajusin olevani Venuksessa. Puin päälleni happinaamarin ja avaruuspuvun. Avasin oven ja edessäni oli suunnilleen minun kokoisia kummallisia otuksia. Joillakin niillä oli ratsu ja jotkin seisoivat kahdella jalalla. Eräs niistä tuli luokseni ja kysyi minulta jotain jollakin vierasperäisellä äänellä. Mutta nähtävästi hän huomasi, että en tajunnut siitä mitään, joten hän kysyi kielellä jota ymmärsin paremmin:"Ku-ka si-nä o-let? Mi-tä si-nä tääl-lä teet ja mi-kä tuo vem-pain tuol-la si-nun ta-ka-na-si oi-ke-in on? Mi-nä o-len Kon-rad ja o-len Ve-nuk-sen ku-ning-as ja täs-sä on Ve-nuk-sen ku-nin-ga-tar We-ra." Konra kyseli.

Takaisin