Kauhukellari
Blummis & Bany
Soukan koulu, Espoo

 

 

 
1/2004

Verkkoon jäänyttä
 
”Hei iskä, mihin minä nämä tavarat työnnän?”, Jutta kysyi kun oli kantamassa muuttolaatikkoa uuteen huoneeseensa. ”Jätä siihen lattialle vaan”, isä huusi Jutalle. ”Olen kantanut kaikki tavarani huoneeseen. Voinko mennä tutkimaan taloa?”, Joonas kysyi saatuaan viimeisenkin tavaransa omaan huoneeseensa. ”Juu, mene vain”, isä vastasi.

Vähän aikaa tutkittuaan taloa, hän väsähti ja nojasi seinään. Seinä petti, ja sen takaa tuli tunneli sekä pölyiset ja hämähäkkien seittien peittämät rappuset. Joonas pelästyi, mutta jokin houkutti häntä menemään alas. Joonas asteli varoen rappuset alas, ja tuli puisen oven luokse joka oli todella vanha ja kostea.

Ovessa oli ruosteinen kahva ja lukko. Käytävässä oli kylmää ja kosteaa. Hän kuuli pamahduksen ja valo häipyi, ovi oli mennyt ylhäältä kiinni. Joonas juoksi rappuset ylös, ja yritti saada oven auki, mutta turhaan. Ovi oli lukossa, ja sitä ei saanut sisäpuolelta auki. Joonas tajusi olevansa loukussa ja hätääntyi.

Oli jo myöhä, ja Jutta oli menossa nukkumaan. Hän vetäisi yöpuvun päälleen. Hän otti kirjan, ja meni sänkyyn lukemaan. Yhtäkkiä alkoi kuulua ääniä alapuolelta. ”Mikä tuo oli?”, Jutta ajatteli hätääntyneenä. Ääni kuulosti itkun ja pelon sekoitukselta.

Joonas muisti samalla oven, joka oli rappusten alapäässä. Hän yritti aukaista oven ja se aukesikin pitäen kovaa ääntä. Joonas kurkisti oven taakse ja näki kylmän ja kostean käytävän. Käytävän seinillä oli soihtuja jotka paloivat. ”Onko täällä ketään..?” Joonas kysyi hiljaisella äänellä. Likaisen valkoiset hiiret juoksivat lattialla kun Joonas asteli varovaisesti eteenpäin. Joonas meinasi kompastua naulaan, joka oli lattialla. Joonas huomasi parin metrin päässä oven, ja tuli uteliaaksi. Hän avasi oven, ja näki pimeän huoneen. Hän astui huoneeseen, ja lauta narahti hänen allaan. Joonas löysi huoneesta pehmeän paikan ja nukahti siihen.

Aamulla Joonaksen vanhemmat etsivät poikaansa, mutta eivät löytäneet häntä mistään. Juttakin yhtyi etsimiseen, mutta turhaan. Joonas oli kadonnut kuin tuhka tuuleen. Parin viikon päästä Jutta ja hänen vanhempansa muuttivat pois, ja kauhukellari jäi odottamaan seuraavaa uhriaan..

 

   
 

Paluu Verkkoon jäänyttä -palstalle
Paluu etusivulle

Netlibris