Tunnelmia Lukijoiden verkko - Netlibris-tutoreiden koulutuksesta Lappeenrannasta Liisamaija Lehkonen ja Marjaana Laivamaa, Sinuhe-tuutoreita ja Netlibris-kouluttajia Lemi ”Jo alku tuntui kuin olisi astunut toiseen maailmaan - kaunis ympäristö, kynttilät, musiikki.... Mikä tunnelma! Ovella vastassa kaksi hymysuuta toivottelemassa tervetulleeksi ja vielä aamukahvit!” Näin Netlibris-kurssin aloituksen tunnelmia kertailee Pirkitta Talonpoika, joka oli Lappeenrannassa järjestetyssä Tutor-koulutuksessa.     1/2005 Pääkirjoitus   Kurssipäivät vietimme satavuotiaassa tunnelmallisessa pitsihuvilassa, Skinnarilanhovissa, jossa on asunut aikoinaan myös Toivo Kuula. Kirjallisuuden tehtävänähän on antaa elämyksiä lukijoilleen – miksei myös paikan, jossa käsitellään kirjallisuutta. Toinen kurssilainen tiivistääkin ”Hovin hengen” näin: ”Itse olin erityisen viehättynyt paikasta, jonka valitsitte. Nimenomaan kirjallisuutta pitää opiskella visuaalisessa paikassa.” Tutor-kurssilla tutustuimme kirjavinkkauksen saloihin iki-ihanan Marja-Leena Mäkelän opastuksella. Kävimme myös yhdessä läpi keinoja lisätä oppilaiden kiinnostusta kirjallisuuteen ja erilaisia kirjallisuuden käsittelytapoja. Välillä nautimme runovälipaloja ja taas sukelsimme kirjallisuuteen syvemmälle. Tietokonekammokin hellitti pahimmilta pelkääjiltä, kun keskustelualusta osoittautui helpommaksi käyttää kuin kukaan olisi uskonut; ”Netlibris-systeemi vaikuttaa pintapuolisen tutustumisen jälkeen helposti lähestyttävältä ja helppokäyttöiseltä, mitä tällainen teknologia-allergikko suuresti arvostaa.” Päivät täyttyivät myös otsikoista ”Verkkokeskustelun pedagogiikkaa” ja ”Tutoroinnin aakkosia” – verkkokirjoitustaitoihin perehdyimme meidän kurssin nörtin –Liisamaijan- opastuksella. Lukemisen sietämätön vaikeus –otsikon alla ollut tiukkaa luki-asiaa sisältävä kokonaisuus helpottaa monen luokanopettajan työtä nykyisen integroinnin aikakautena.   Kurssilaisia työn touhussa lappeenrantalaisen pitsihuvilan viehättävissä tiloissa Lappeenrannan kurssilla teimme yhteistyötä Porin vastaavan kurssin kanssa. Porin kurssia vetivät Merja Viipuri-Saari ja Satu Mattila. Etätehtävinä olevat kirjakeskustelut ja artikkelikeskustelut olivat luontevaa yhteistyötä. Itäinen ja läntinen maailmakuva avartui, kun keskustelukumppani olikin toiselta puolelta Suomea. Kollegiaalinen tuki on ollut myös hienoa näin ohjaajien näkökulmasta. Mitä kurssin jälkeen? Jäikö käteen mitään, jota voisi käyttää opetuksessa? Oliko kurssi turha? Näitä miettii kurssin jälkeen ainakin kouluttaja. Kouluttajan morkkista helpotti kummasti, kun kurssilaiset kirjoittivat palautteessaan näin: ”Olin kovin innostunut kirjallisuuden opetuksesta, kun taas palasin sorvin ääreen, joten koulutus oli tehnyt tehtävänsä. Sitä innoitusta kun juuri olin lähtenyt hakemaankin. Lupasin jo hätäpäissäni rehtorille, että ysiluokan näytelmäkurssi näyttelee jollekin alaluokalle sadun, luova ilmaisu aloittaa tekemään jostain novellin alusta näytelmän koulun jaksonvaihtopäivään, ja mihin liriin vielä itseni saatankaan?” Toinen kurssilainen kertoi tunnelmistaan kurssin jälkeen näin: ”Kurssi oli minulle kuin lomaa. Lomaa arkirutiineista työssä ja kerrankin sai istua paikallaan ja antaa omille ajatuksille aikaa leijailla kirjallisuuden avarassa maailmassa.” Voiko sitä enää kauniimmin sanoa? Paluu etusivulle