|
Teosten menestystä en ihmettele hetkeäkään: Yrjänä on
vaikuttava sanaviidakon seikkailija, jolla on kyky luoda
lukijaa rienaavia kuvia mielestään ja ajatuksistaan. Runot
ovatkin kuin unia, joissa todellisuus ja mielen löydökset
nivoutuvat utuisesti ja vaikeaselkoisesti lomittain.
Runoteoksia on mahdotonta tunkea yhden määrittelevän sanan
tai ajatuksen alle, sillä jokainen runo on jo itsessään
moniulotteisuuden rehevä puutarha.
”kuvittelen sarvekkaita olentoja”
Arcana (Like 1997) on Yrjänän ensimmäinen julkaistu
runokokoelma täynnä selkeälinjaisia ja samettisen kauniita
kuvailuja ihmisen vaelluksesta – matkasta luontoon ja
itseensä. Kokoelma on teoksista luonnonläheisin ja
maalauksellisin, arjen kerrokselliseen harmauteen ei kajota
lainkaan. Runot viittaavat jo otsikoissaan: Uniaika
tarkoittaa Australian myyttistä nykyisyyttä, jossa maailman
luomisen tapahtumat toistetaan joka hetki.
” Etsin porttia / Se vie pihaan jota ei ole aidattu”.
Sitten harmoniselta runokieleltä silvotaan siivet. Rota (Like
2000) on edeltäjäänsä huomattavasti keskeneräisempi ja
melankolisempi. Kauniit maisemat vaihtuvat epätasaisen
rikkonaisiksi lauseiksi ja rauhattomuudeksi, jota osaltaan
lisää teoksen kirjoitustyyli: jokaisen säkeen aloittaa
aggressiivisesti iso alkukirjain. Rotan runot polttelevat
tajuntaa kuin skorpionin pisto, sillä niiden ajatus on usein
haudattuna jonnekin kirjoittajan mielen pölyisiin
kammioihin, joissa ”yksinään tanssivat kirjaimet”.
”Palamaton pensas!”
Somnia (J. Kniga 2003) on edeltäjiään selvästi määritellympi
ja linjatumpi. Runokieli palaa taas kerronnan ja harmonian
lähteelle. Runot ovat taipuneet latinalaisten lainausten
ympärille, siksi teos on myös hyvin mystinen ja hehkuu
omanlaistaan valoa. Kirja lähettää lämpöaaltoja: ”Talvimaan”
hyytävää kylmyyttä lämmittää muista teoksista puuttuva
eksotiikka. Somniassa kauniit sanat etsivät viisautta
antiikin historian ja latinalaisten lainausten meressä
kahlaten ”mais per nient lo vol fas, eya”.
Yrjänän runopelto kasvaa ainutlaatuista viljaa. Runot
suorastaan vaativat ottamaan itsestään selvää, vaikka
Yrjänän töitä ei ehkä olekaan tarkoitettu kovin syvällisesti
tulkittaviksi. Kokoelmat uskonnollisuuden ja filosofian
sävyttämine säkeineen, etsintöineen ja kaipauksineen sekä
muinaisine kaupunkeineen ovat todella ihanaa luettavaa. Ne
söivät minua sisältä ja ahavoivat ajatukseni
lähtemättömästi.
|
