|
Nämä lumoavan kauniit sanat kuultiin Elsa Saision laulamana Kansallisteatterin näytelmässä
Romeo ja Julia, jota olimme katsomassa Helsingin Sinuhe-ryhmän kanssa 12.12.2002. Yhteistä
pikkujoulujuhlaa ehti viettämään 35 sinuhelaista.
Näytelmä oli toteutettu melko vähäisin lavastuksin, mutta niitä käytettiin todella
taitavasti. Puvutkaan eivät olleet mitään yliprameita, mutta ne olivat kauniita
sellaisinaan. Harri Nousiainen ja Elsa Saisio (eli Romeo ja Julia) näyttelivät roolinsa
hyvin nuoresta iästään huolimatta. He opiskelevat Teatterikorkeakoulussa. Kaiken kaikkiaan
roolisuoritukset olivat hyviä, pienintäkin roolia myöten.
Romeo ja Julia on eräs William Shakespearen tunnetuimmista teoksista. Useat Shakespearen
teoksista ovat hyvin traagisia, kuten myös tämä, mutta toisaalta niissä on myös hauskaa
verbaalista akrobatiaa eli taitavaa kielen käyttöä.
Kokonaisuudessaan näytelmä oli ihana ja suosittelemme sitä kaikille, jotka tahtovat nähdä
näytelmän rakkaudesta, joka palaa kirkkaana, mutta vain niin vähän aikaa.
Romeon ja Julian juonta on käytetty jo varhain antiikin Kreikassa. Se on tarina nuorista
rakastavaisista, joiden rakkaus on kohtalokasta ja jota vastaan koko maailma kaikessa
julmuudessaan on. Vaikka rakkaus on vahvaa, on aina yksi asia, joka sen voi voittaa:
Kuolema.
Romeo ja Juliakaan eivät saa monia onnellisia hetkiä, mutta tavallaan heidän rakkautensa on
ikuista. Shakespeare on kirjoittanut teoksensa sodan vastaiseksi rakkauden ylistykseksi.
Jotta taistelevat suvut ymmärtäisivät typeryytensä ja taisteluiden turhuuden, on nuorten
rakastavaisten kuoltava.
Ja silloin kerran haudastas heräten
Sä elät tässä ja viivyt katseessa rakastavien.
55. sonetti, William Shakespeare
|
