|
Siellä oli kaksi vaihtoehtoa, joko mennä kauhusta kiinnostuneille tarkoitettuun ryhmään tai teatterin historiaan. Menin itse tutustumaan teatterin historiaan, joten tämä teksti ei kauhusta kerro. Kurja mäihä
drakulafaneille! No, en kutsuisi paikkaa teatterin historiaksi, vaan ehkä pikemminkin erilaisiksi teattereiksi. Nimittäin siellä tutustuttiin neljään erilaiseen näyttämöön, joita olivat supisuomalainen järvenrantakulissi, keskiajan sali korokkeella, Antiikin Kreikan kulissit pysteineen ja intialaisen teatterin pienoisversio, eli teltta, jossa esitetään tanssin avulla näytelmä. Ehkä se oli historiaa, eri aikakausien teattereita...
Aluksi siis teimme eräänlaisia reaktioharjoituksia. Koko porukka tutorit mukaan luettuina tallasi lattiaa pitkin poikin huonetta, Ryhmän "opas" antoi käskyjä; stop, jolloin piti pysähtyä, kävele, jolloin sai kävellä, taputa ja hyppää. No, kaikki sujui hyvin, joten tehtävää hieman vaikeutettiin. Stop = kävele, kävele = stop, taputa = hyppää, hyppää = taputa. Pari mokaa sattui, mutta kaikilla oli hauskaa.
Sen jälkeen, vaiko toisin päin, en nyt muista tarkkaan, kävelimme taas ympäri huonetta, mutta nyt piti yrittää pysyä mahdollisimman kaukana toisesta henkilöstä. Sai siis itse päättää, ketä kartteli. Tällöin saattoi olla niin, että yhtä tyyppiä kartteli useampi, kun taas jotakuta ei kukaan kartellut. Sen harjoituksen jälkeen piti valita henkilö, jonka lähellä piti pysyä. Ensin kuuden metrin päässä, sitten kahden ja lopuksi ihan kiinni seurattavassa ihmisessä. Minulla ja kamullani kävi aika hauskasti. Aluksi hän kartteli minua ja minä taas erästä punapaitaista poikaa arviolta kasiluokkalaista. Sen jälkeen seurasin kamuani ja kamu minua ja se punapaita häntä.
No joo, näiden hauskojen harjoitusten jälkeen sai valita niistä alussa mainitsemistani teatterilavoista yhden ja mennä sen luo. Sen jälkeen jokainen ryhmäksi muodostunut joukko sai tehdä oman näytelmän. Ne kaikki olivat uskomattoman hyviä noin puolessa tunnissa kyhätyiksi. (Eihän Shakespearekaan Romeota ja Juliaa päivässä kirjoittanut!) Sen jälkeen kun kaikki olivat esittäneet näytelmänsä ja laittaneet lainaamansa rekvisiitan ja puvut paikoilleen, sai lähteä omin nokkineen kotiin päin. Harmi, ettei niihin molempiin, kauhuun ja teatterin historiaan, päässyt... Minusta tuntuu, että pitää ehdottaa luokkaretkeä siihen kauhujuttuun omalle luokalle.
Iloisen valoisaa kevättä koko porukalle!
|
