|
Runosuunnistus osoittautuikin mainioksi ohjelmaksi, sillä
oppilaat saivat aikaiseksi uskomattoman upeita ja hauskoja
runoja. Mukavaa oli myös huomata yhteistyön sujuvan
kolmihenkisissä ryhmissä, joissa jokaisessa oli yksi
oppilas yhdestä koulusta. Suunnistuksen jälkeen
kokoonnuimme koulun uudistettuun kirjastoon, jossa ryhmät pääsivät
esittelemään tuotoksiaan. Esiintyjistä ei ollut pulaa,
niin innokkaasti oppilaat halusivat kertoa keksimiään
runoja. Opettajina emme voineet muuta kuin ihastella
oppilaiden loistavaa mielikuvitusta ja heittäytymistä
osittain vaativiinkin tehtäviin.
Ruokailun ja pienen happihyppelyn jälkeen meillä oli
kunnia saada oikea kirjailija vieraaksemme. Vuokko Niskanen,
Hiekkalan lasten tarinoiden kertoja, oli saapunut Turusta
asti puhumaan meille kirjoistaan ja antamaan muutenkin oivia
neuvoja elämän varrelle.
Hiekkala-sarjoissa käsitellään meillekin uutisvälineistä
välittyvää ajankohtaista asiaa eli sotaa. Teoksissaan
Niskanen kuvaa talvi- ja jatkosotaa lasten, Inkerin ja
Olavin, näkökulmasta. Tänä päivänä olemme saaneet
tietää Irakissa tapahtuvista asioista välittömästi,
reilu kuusikymmentä vuotta sitten sodasta ei haluttu puhua
lapsille. Sen, mitä he saivat sodasta tietää, he kuulivat
joko radiosta tai aikuisten kuiskutteluista.
Vuokko Niskanen oli todella mielenkiintoinen ja innostava
vieras. Häntä olisimmekin kuunnelleet pidempäänkin, eikä
oppilailla tuntuneet kysymykset loppuvankaan. Pari kertaa
olimme jo lopettelemassa tilaisuutta, kun yksi ja toinenkin
halusi vielä kysyä jotain.
Vuokko Niskasesta mieleen jäi useita asioita. Hän on
innostunut ja kaikenlaisista asioista kiinnostunut ihminen.
Hän on taitava tarinoiden kertoja, ja mielenkiintoisia
juttuja hänellä tuntuikin olevan yllin kyllin. Hänen
puheessaan toistuivat myös usein sanat sydämen ääni,
rytmi ja rakas. Yksi hänen viisaista ajatuksistaan
kuuluikin näin: ”Kun ihminen lukee kirjoja, hän oppii elämästä
ja muiden ihmisten tunteista.”
|
