Terveiset Hämeenlinnasta! Tapani Räikkä ja Anne Jyrkiäinen Hämeenlinna Hämeenlinna on ollut kohtaamis- ja risteyspaikka aina historiansa alkulehdiltä alkaen. Yhteistyö seutukunnan kuntien kanssa Netlibriksen merkeissä on viime vuosien aikana vakiintunut osaksi koulutyötä. Tätä lehteä täältä Hämeenlinnan seudulta ovat toimittaneet lammilaiset, tervakoskelaiset ja hämeenlinnalaiset.     2/2004 Pääkirjoitus   Maaliskuussa kirjallisuuden opettamisesta kiinnostuneita opettajia kokoontui Hämeen vanhaan linnaan. Pääkirjoituksen kirjoittajana vieraileva Hämeenlinnan pedagoginen johtaja Tapani Räikkä kertoo tapahtumasta: Hämeen historiallisessa linnassa Luku-Suomi –projektiin liittyen järjestettiin 4.3.2004 seminaari, jossa kaupunginjohtaja Tapani Hellstèn, televisiojohtaja Olli-Pekka Heinonen, uutisankkuri Pirjo Nuotio ja kirjailija Riikka Ala-Harja kertoivat omasta ”kehittymisestään lukijana koulusta kiireeseen”. Heitä kuulemassa ja heidän kanssaan keskustelemassa oli noin 70 opettajaa eri puolilta Suomea.     Kesäinen linnamaisema toivottaa lukijoita ympäri Suomea tervetulleiksi kirjallisuuden ja kulttuurin pariin Hämeenlinnaan! kuva: Timo Koistinen ”Omana alakouluaikanani liikuntatunnit päättyivät aina yhteiseen virsilauluun”, Hämeenlinnan kaupunginjohtaja Tapani Hellstèn muisteli koulukokemuksiaan. Tapani Hellstènin kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin heräsi hänen luettuaan Minna Canthin teoksen Työmiehen vaimo. Myös Juhani Ahon Rautatie teki nuoreen lukijaan vaikutuksen. Hellstènin lapsuudenkodissa luettiin paljon sanomalehtiä ja seurattiin uutisten ohella yhteiskunnallisia asioita. ”Nyt perheenisänä pidän tärkeänä kiireetöntä lasten kanssa lukemista ja lapsille lukemista pienestä pitäen. Iltasatu lapsille on aina kuulunut kolmilapsisen perheemme iltapuuhiin”, Tapani Hellstèn kertoi.   Televisiojohtaja Olli-Pekka Heinoselle kirjat ovat aina olleet erittäin tärkeitä.  Luetusta ja vanhasta kirjasta luopuminen on ollut hänelle vaikeaa.  ”Olen pienestä pitäen ollut erittäin ahkera lukija. Halusin aina lukea hyvin paksuja kirjoja ja minulle tuli tavaksi laskea luettuja sivumääriä. Lukeminen on tapa ajatella ja lukiessani koen olevani mukana tapahtumissa. Luen kaunokirjallisia tekstejä ihaillen. Pelkkä virkakielen lukeminen uhkaa kaventaa myös omaa ilmaisuani. Lukemisen tärkeys tiivistyy sanonnassa: mitä enemmän lapselle luetaan kirjoja, sitä vähemmän tälle lapselle 15-vuotiaana luetaan lakia”, Olli-Pekka Heinonen totesi.   ”Opin kolmevuotiaana lukemaan, ja kun kotona ei ollut kirjoja, luin mummolassa Raamattua ja erityisesti katekismusta kerta toisensa jälkeen”, Pirjo Nuotio muisteli. ”Koulussa ekaluokalla luin aapisen sijasta Robinson Crusoen seikkailut seitsemään kertaan. Minusta tuli ahkera kirjaston käyttäjä. Työssään uutistoimituksessa hän joutuu koko ajan lukemaan ja uutisaineistoa käsitellessään myös kehittämään lukutekniikkaansa.   Riikka Ala-Harjaa ärsytti koulun tapa luokitella kiltit tytöt ja villit pojat . Hän kaipaa kouluun enemmän mediakriittisyyttä. Mitä tahansa voi käyttää lukemisen lähteenä, mutta lukukokemukseen tarvitaan lisäksi yhteistä keskustelua. ”Intohimoni lukemiseen on lähtöisin lapsuudenkodistani”, Riikka Ala-Harja kertoi. Paluu etusivulle