|
Innostuin lukemaan Sami Garamia, kun voitin jossain kisassa
hänen ensimmäisen kirjansa Snögeli ja seittemän snadii
starbuu. Kirjassa on vanhoja satuja stadin slangilla. Sadut
ovat todella viihdyttäviä, vähän muunneltuja, mutta minusta
se vain paransi niitä. Myös äitini kiinnostui saduista.
Kun Samin toinen kirja Allu Stemun Seittemän broidii
(Aleksis Kiven seitsemän veljestä) ilmestyi Aleksis Kiven
päivänä, odotukseni olivat aika korkealla. Koulussa meillä
oli vielä näytelmä kyseisestä kirjasta. Kirja oli minulle
pieni pettymys. En tiedä miksi, ehkä siksi ettei joissain
kohdissa oli sellaisia sanoja joita ei ymmärtänyt. Onhan
jokaisen Samin kirjan lopussa slangisanasto, muttei se
paljoa auttanut, eikä sieltä nyt koko ajan jaksa katsoa.
Olihan kirjassa joitain hyviä kohtia.
Olimme Matilda-ryhmämme kanssa kirjamessuilla Helsingissä,
jossa eräs poika oli nähnyt Samin ja saanut häneltä
nimikirjoituksen. Etsin häntä, mutta aika oli lopussa enkä
löytänyt häntä.
Sami on myös kokki ja hän on julkaissut joitain
kokkikirjoja, mutta niitä en ole lukenut.
|