Tekstien ja kirjoittamisen maailmasta Ulla Lappalainen Sinuhe-tutor Hämeenlinnan yhteiskoulu, Hämeenlinna   Kerran joku lähipiirissäni ihmetteli, mistä mustat merkit paperille tulevat ja miksi ne alkavat elää omaa elämäänsä meidän tajunnassamme. Kysymykseen, mistä kirjoittaminen alkaa ja mihin se päättyy, on vaikea vastata. Jo ennen kirjainten kirjoittamista kirjoittaja suunnittelee, yhdistelee ja miettii asioita. Kirjoittamisprosessin vaiheita ei olekaan aukottomasti selvitetty, sillä kyse on monimutkaisista aivotoiminnoista.     2/2005 Pääkirjoitus   Tekstit eivät ole pelkästään yhden ihmisen hengentuotteita, vaan niitä kirjoitetaan jopa työryhmissä. Myös jokaista Netlibriksessä syntynyttä tutoreiden ja opiskelijoiden keskustelua voidaan pitää omana tekstinään. Onnistuneella keskustelulla on selkeästi alku, loppu ja päämäärä, ja vuorotellen kirjoitetuista osioista syntyy yhteinen kokonaisuus. Tekstien maailma on monipuolistunut. Lineaaristen tekstien rinnalle ovat tulleet hypertekstit. Teksteillä on aina myös yhteys ulkopuoliseen maailmaan, kulttuurimiljööseen, jossa ne julkaistaan. Teksteillä on jatkumoita, erilaisia ilmenemismuotoja, ja niitä yhdistää keskinäisten suhteiden laaja verkosto. Kirjoittaminen on kaikkea muuta kuin erakon yksinäistä puuhaa. Jokaisella tekstillä on oletettu kohde, lukija. Koska tekstien määrä kasvaa koko ajan kiihtyvällä nopeudella, kirjoittajat joutuvat kilpailemaan lukijoista. Kenenkään ei ole mahdollista elinaikanaan lukea kuin pikkiriikkinen osa kaikista kirjoitetuista teksteistä. Opiskelussa, työelämässä, jopa harrastusten piirissä ja vapaa-ajalla tarvitaan yhä monipuolisempaa ja parempaa kirjoittamistaitoa. Kirjoittamisen taito ei ole synnynnäinen, vaan kirjoittamista voi oppia harjoittelemalla ja matkimalla. Poikkeuksetta paljon lukevat ovat myös kirjallisesti lahjakkaita, koska heillä on ollut runsaasti kirjoittamismalleja käden ulottuvilla ja heidän sanavarastonsa ja kielitajunsa on kehittynyt lukiessa. Nyt käynnissä olevassa opetussuunnitelmauudistuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota tekstitaitojen kohentamiseen. Vapaa-aikana tapahtuva sanataiteen perusopetus sen sijaan ei ole Suomessa saanut toistaiseksi sellaista jalansijaa ja arvostusta kuin esimerkiksi musiikin, kuvataiteen ja käsityön opetus. Kirjoittaminen on inhimillisen kulttuurin siirtämistä ja muokkaamista, mutta myös uuden luomista. Se on keskustelua kirjoittajan ja lukijoiden välillä: ajatusten vuorovaikutusta ajasta ja paikasta riippumatta. Se on yhteisöllistä toimintaa. Kirjoittavan yksilön kannalta asian voisi sanoa seuraavasti: 1. Kirjoittaminen on tiedon jakamista ja esittämistä vastaanottajalle sopivassa muodossa. 2. Kirjoittaminen auttaa muistamaan ja oppimaan paremmin. 3. Kirjoittaminen on tapa vaikuttaa asioihin. Teksti on kannanotto, jolla voi haastaa toiset yksilöt ja yhteisöt yhteiseen toimintaan. 4. Kirjoittaminen on luovaa ongelmanratkaisua. Sitä voi verrata palapelin tekemiseen. 5. Kirjoittaminen on oman itsen ja maailman jäsentämistä.         Paluu etusivulle