Tyttö ja naakkapuu Hanne, 9. lk. Järnefeltin koulu, Lohja Vuoden 2004 Finlandia Junior -palkittu Tyttö ja naakkapuu on herkkä ja kaunis teos, joka puhuttelee tehokkaasti lukijaa vaikealla aiheellaan.     2/2005 Tarjottimella   "Toivon, että naakat tulevat takaisin. Kuitenkin minusta tuntuu, että naakat lähtivät pois. Voi käydä niinkin, etteivät ne tule tänään takaisin tai sitten ne eivät tule enää koskaan takaisin. Jos ne lentävät liian korkealle ja hukkuvat taivaaseen." "Tyttö ja naakkapuu"-kirja käsittelee kuolemaa, läheisen ihmisen menettämistä sekä menetyksen tuskan lieventymistä. Uuden elämän aloittaminen, muistojen kanssa eläminen ja riistävän ikävän tunteminen tekevät kipeää. Kirjan tarina koostuu yksittäisistä hetkistä ja tunteista, joista muodostuu äärimmäisen lämmin ja intensiivinen kokonaisuus. Kirjan selkeä, vahvasävyinen kuvitus tulee lähelle ja koskettaa kyyneliin asti.     Voisi luulla, että kysymyksessä on ”vain” lastenkirja, mutta teoksen kielestä voi päätellä, että se on suunnattu oikeastaan hieman varttuneemmalle lukijalle. Kirjan kieli on filosofisen runollista, ja tämä sinänsä vaatii vähän vanhemman lukijan, jotta sanoma aukeaisi. Asiat kuitenkin kerrotaan lapsenomaisen koruttomasti, joten kirja sopii erinomaisesti pienemmällekin kuulijakunnalle. Lapsen maailmassa ilo ja suru kulkevat käsi kädessä, ja tämä heijastuu kirjassa. "Tyttö ja Naakkapuu" viehättää erityisesti siksi, että se on näennäisesti helppolukuinen ja selkeä, vaikka oikeasti vaatii useamman kerran lukemista, jotta sen ymmärtäisi. Sen sanoma ei kulu. Kirjan piirteistä lähes merkittävin on sen vertauskuvallisuus. Naakat viittaavat riipaisevasti tytön kuolleeseen isään. Tyttö odottaa väsymättä naakkaystäviään takaisin puiden luo, ja lopulta odotus palkitaan. "Muistoa ei unohda, vaikka sitä ei koko ajan ajattelisikaan. Se elää minun sisälläni ja kulkee mukana. Muisto ei koskaan lopu. " Paluu Tarjottimelle Paluu etusivulle