|
Toiset uskovat elämän loppuvan siihen, kun kuoleman
herra, eli mustanpuhuva viikatemies, tulee ja vie pois, ja
toiset puhuvat samaan aikaan enkeleistä, joilla on mustat
siivet...
Ja kolmannet henkilöt uskovat että kuolemasta päättää
eksyneiden jumala, joka ei ole mitenkään lempeä olento....
Minä en itse tiennyt mihin uskoa, ja tälläkin hetkellä
mieleni täyttivät ainoastaan upeat pyramidit, joista lankesi
maahan Khufun kirkkaus, jota halusin tutkia. Kuolemasta on
syytetty myös pääkallokehrääjää, liekö siihen kukaan sitten
kuollut oikeasti, vielä kun tuo kehrääjä kirkkauksia
välttelee.
Vaan kävipä kerran niin, että Paskakänkään muurahaiset
keräsivät koko 5,4 miljardin murkun poppoonsa yhteen ja
lähtivät etsimään jotain koiraa suurempaa mutusteltavaa. Ne
kulkivat yötä päivää, kirkkaan auringon paisteessa sekä yön
pimeässä valossa väsymättä, verenhimoiset silmät kiiluen.
Niiden sieluissa paistoi yksinäisyys ja uhma, mutta pian
nälkäiset muurahaiset saapuivat suurelle ja hyvin hoidetulle
naurispellolle.
Muurahaiset näkivätkin ikiyössä kävelevän miehen. Ne
lähtivät hiippailemaan nauristen lehtien alla, ymmärtäen
sen, että nämä saattaisivat olla vuoden viimeiset bileet,
sillä muurahaisen keskimääräinen ikä on hyvin vähän, ja nämä
tarmoisat muurahaiset totesivat lopulta, että eräs
tuntematon sotilas oli kadonnut. Mutta yllättäen taivaalta,
pilvien välistä pujahti esiin lentävä skotlantilainen.
Naurispelto oli vaatinut taas yhden uhrin, tuo pelto oli
suorastaan kuoleman ja kauhun labyrintti... Muurahaiset
katsoivat tympääntyneenä skotlantilaisen perään, mutta
hämmästyivät pian uudelleen, sillä pian taivaalta alkoi
suhahdella keijuja muurahaisten kimppuun, joten edessä olisi
oikea keijujen sota.
Skotlantilainen jäi lipumaan naurispellon ylle. Muurahaisten
suureksi hämmästykseksi keijuja komensi kärpästen herra.
Vastaukset
|
