|
Fantasia-tarjottimesta
ensimmäinen kokemukseni oli Harry Potter ja viisasten kivi,
joka oli johdantona koko fantastiseen Netlibrikseen. Tässä
työssä on saanut käyttää luovuutta ja sukeltaminen
nuortenkirjallisuuteen on ollut kuin fantasiaa entiseen
opettajuuteeni verrattuna. Olen päässyt moniin seikkailuihin
sekä upeiden kirjojen että erilaisten tapahtumien myötä,
joita on sisältynyt valtakunnallisiin tutorseminaareihin.
Olen löytänyt fantasiakirjojen joukosta helmenä David
Almondin Skelligin:
” Hän makasi
pimeässä pakkilaatikoiden takana, liassa ja pölyssä, näytti
siltä kuin hän olisi ollut siellä aina. Hän oli sotkuinen ja
kalpea ja kuivut, ja minä luulin, että hän olisi kuollut.
Olin täysin väärässä. Pian valkenisi totuus,se, ettei
maailmassa ollut koskaan ollut hänenlaistaan olentoa...”
Aarresaari herätti mieleeni vanhoja
lukukokemuksiani ja koulumuistojani. Tutoroidessani
muistelin miten nieleskelin ja melkein itkin, kun oma
opettajani luki meille luokkakirjana Daniel Defoen Robison
Crusoeta ja kuinka nauroin Astrid Lindgrenin Pepin
hauskuudelle. Johanna Spyrin Pikku-Heidi oli itselleni ihana
ja lämmin lukukokemus, jota vahvisti myöhemmin televisiosta
tullut Pikku-Heidi elokuva. Lapsena suurena haaveenani oli
päästä joskus Sveitsiin, sillä tunsin samastuvani täysin
kirjan päähenkilöön.
Netlibris-työ on ollut paluuta vanhojen
rakkaitten kirjallisuusaarteiden luo ja sen myötä olen
päässyt nauttimaan työssä sellaisesta, jota voisin
suositella jokaiselle vanhemmalle. Innostuin aarteen
löytämisestä.
Johtolangat kirjallisuuden saloihin alkoivat
löytyä ja johtivat uuteen. Olin sukeltanut niin syvälle
nuortenkirjallisuuden maailmaan, että halusin tietää enemmän
myös kirjasta, tiedonhankinnasta sekä kirjastonhoitamisesta.
Tähän vaiheeseen mahtuikin tutoroitavaksi Stephen Kingin
Ihmissuden vuosi, Arthur Conan Doylen Baskervillen koira
sekä Agatha Christien Idän pikajunan arvoitus.
Tuntui kuin kaikki tulisi liian kovalla
vauhdilla, kun kerran olin lähtenyt matkaan vauhti vain
kiihtyi. Välillä olen potenut huonoa omaatuntoa
perhettäni ja koiraamme ajatellen. Eläinten talon edustaja
perheemme ranskanbulldoggi on usein istunut jalkojeni
juuressa odottaen emäntänsä nettityön päättymistä ja
lenkille lähtöä. Elina Karjalaisen Teemu, Karvainen kaveri,
iski suoraan syyllisyyttä potevan tutorin sydämeen, samoin
Maria Vuorion kirjan otsikko: On koira kotona.
Naurutalo vei puolestaan mukanaan
uusiin hauskoihin lastenkirjoihin Dahlin Matildasta Garamin
Snögeliin. Huumorilla osallistuimme myös Koulu-Tv:n
Kirjaseikkailuun, johon edellisen kouluni Matilda-oppilaita
pyydettiin mukaan. Voin todeta, ettei silloin naurattanut
ollenkaan, sillä jännitin esiintymistä niin paljon.
Muuten olen kyllä nauttinut ja nauranut,
mukavia hetkiä on mahtunut joka vuoteen. Yhtä tärkeitä kuin
lähiopetuspäivät eli lähikset ovat oppilaille, ovat omat
tapaamisemme tutoreille. Näitä tapaamisia on ainakin oman
kalenterini mukaan mahtunut paljon neljään lukuvuoteen.
Niistä kiitos kuuluu teille kaikille, jotka olette tehneet
tästä ajasta niin antoisan ja hauskan.
Sydänasianani on ollut toimia oppilaiden
kanssa vertaisena keskustelijana. Sydänasiat ovat olleet
tärkeitä myös oppilaskeskusteluissa, koska niiden kautta on
voinut käsitellä kipeitäkin asioita, joista ei muuten voi
puhua kenenkään kanssa. Netlibriksen keskusteluroolit ovat
auttaneet näkökulmien laajentumiseen. Sydänasiat ovat
vieneet keskusteluja kiusaamisesta (Topi) rakastumisiin
(Tahdon). Pidin kovasti Klaus Hagerupin kirjasta Markus ja
Diana. Jotkut kirjat ovat herättäneet suuria tunteita kuten
David Almondin Pimeän peli. Samaan tarjottimeen mahtuu
monipuolista luettavaa ja se onkin ollut monille
matildalaisille positiivinen yllätys, jokainen löytää sieltä
varmaan itselleen sopivaa luettavaa, mukana olevat pojatkin.
” Minä ryntäsin
rakkauteen kuin jäiden sekaan uimaan,
rakkaus se riehaannutti meidät leikkiin huimaan.
Mutta kylmät tosiseikat tuli heti eteen:
sinä pysyt rannalla, etkä tahdo veteen.” (Eppu
Nuotio)
Rakkaus lukemiseen on vienyt minut sisälle
kirjoihin, kirjaleikkeihin, kirjaseikkailuun,
kirjavinkkauksiin, eri maiden kirjallisuuteen,
kirjamessuille, kirjailijavierailuihin, kustantajien
tilaisuuksiin ... ja kirjallisuuspainotteiseen kouluun Ymmerstaan ja nyt matka jatkuu, tosin luokkamuotoisessa
erityisopetuksessa.
”Kun lukee, luo itse sen kuvan, jonka
kirjailija on maalannut. Lukija tekee kirjan itse omalla
ymmärryksellään, hyvässä tekstissä on mukana kaikki aistit:
kuulo, näkö, tunto, ääni ja kosketus”, opetti Kari Levola
kirjoittajapajassa.
Hyvistä lukukokemuksista ja aistien
avartumisesta kiittäen.
Lupaan tallettaa kaiken oppimani Mummolan vintille.
Pälvi Lope
PS.”Jokainenhan haluaa muistaa oman toimintansa parempana
kuin se ehkä todellisuudessa oli” (Jukka Parkkinen)
Paluu etusivulle
|
