|
Suunnilleen seuraavasti vierailu sujui Pappilan koululla:
Taina Teerialho kertoi ensin omasta lapsuudestaan ja siitä,
miten hänestä tuli kirjailija. Hän rakasti tarinoiden
kertomista jo pienenä tyttönä. Hän kertoi myös
tuotannostaan, mm. Puukaupungin Pirita -kirjasarjasta, jonka
tarinat sijoittuvat Vanhan Rauman miljööseen. Hän kertoi
kirjoittamiensa kirjojen ympäristöistä ja aiheista, ja
ohjasi oppilaita kirjoittamaan itselle tutuista asioista ja
ympäristöstä. Hän rohkaisi myös jokaista oppilasta
ylipäätään kirjoittamaan. Kirjailijan tärkein väline ei ole
muuten kynä, eikä edes tietokone, vaan pää. Voit kertoa
tarinoita ilman kynää, mutta et ilman ajatuksia, jotka
päässäsi liikkuvat.
Yhdessä sitten alettiin rakentaa tarinan kehystä keksimällä
ensin oppilaiden ehdotuksista mm. päähenkilön ja
mahdollisten ystävien nimiä, ulkomuotoa tai ominaisuuksia.
Sen jälkeen tutkittiin kertomuksen miljöötä. Näin saatiin
puitteet, jotka johdattivat yhä syvemmälle
yksityiskohtaisiin tarinan osasiin. Pala palalta saatiin
uutta tietoa, joka johdatti tarinaa uuteen,
yllätykselliseenkin suuntaan. Eikä keksiminen ollut vaikeaa.
Oppilaat kuuntelivat herkeämättä ja olivat innolla mukana
tarinan rakentamisessa. Se oli kuin polun kulkemista –
polun, joka haarautui yhä useampaan suuntaan, ja jossa eteen
tuli yhä uusia tienviittoja. Juuri se teki tarinan
rakentamisesta niin mielenkiintoista. Seuraavana päivänä oli
oppilaiden kanssa hyvä jatkaa oman tarinan kasvattamista
samoilla keinoilla.
Tarinan kehittämisestä siirryttiin sanojen saloihin.
Huomattiin, miten sanoja voi keksiä ja yhdistellä
käyttötarkoituksen ja tilanteen mukaan loputtomasti, miten
uusia sanoja voi synnyttää ja kehitellä esim. yhdyssanoja.
Rakennettiin yhdessä uusia sanoja oppilaiden kanssa.
Mietittiin miltä sanat ja äänteet kuulostavat, miten se
vaikuttaa sanojen keksimiseen, esimerkkinä mietittiin
”kirosanakirjaimia”. Huomattiin, miten sanoilla voi leikkiä.
Kirjailija kertoi, miten mm. paikannimet ovat kirjoittajalle
oivallista materiaalia.
Monipuolinen Teerialho on kokeillut myös ohjaajan hommia.
Hän on esim. ohjannut dokumenttielokuvan ”Eetun eka auto”.
Halusimme ehdottomasti koulumme Eetun kunniaksi katsoa
elokuvan, mutta kaksi tuntia vilahti niin vikkelästi,
ettemme ehtineet, joten kinusimme kirjailijan jättämään
videon vähäksi aikaa meille. Katsoimmekin sen heti
seuraavalla tunnilla tehden vielä elokuvaan liittyviä
tehtäviä, jotka löytyvät sivulta www.toinensuomi.net
Satakunnan opetuspaketeista.
Koska kirjailija yöpyi paikkakunnalla, oppilaat saivat
koulun jälkeen käydä näyttämässä omia tekstejään hänelle ns.
kirjoittajaklinikassa. Mukaansa yöpymispaikkaan
Honka-Centeriin hän otti myös ison pinon oppilaiden
tarinoita ja sadutustekstejä, jotka hän puhdetöikseen luki
ja kannustaen kommentoi. Luonnosta kiinnostunut kirjailija
oli varustautunut matkaan lintukiikarein, koska tarkoitus
oli jossain vaiheessa suunnistaa myös paikkakunnan
lintusoille. Aikaa lintujen bongailuun taisi jäädä perin
vähän, niin antaumuksella kirjailija paneutui oppilaisiin ja
heidän kirjoituksiinsa. Toivomme vielä tapaavamme lapsista,
linnuista ja monesta muusta mukavasta kiinnostuneen
kirjailijan, joka selvästikin näki, paitsi kiikareillaan,
myös sydämellään.
|
