Kirjailija Taina Teerialhon haastattelu 2.-3. -luokkien oppilaat Pappilan koulu, Honkajoki   Pappilan koulun 2.-3. –luokkalaiset halusivat tietää kaikenlaista kirjailija Taina Teerialhosta. Hän vastasi kiltisti kysymyksiin, osan vierailukäynnillään, loput sähköpostissa.     3/2005 Parrasvaloissa   1.Miksi ja miten sinusta tuli kirjailija? Luulen, etten ole koskaan päättänyt tulevani kirjailijaksi. Pysyin vain kirjoittamisen syrjässä kiinni. Se oli harrastukseni kaiken muun lisäksi, ja pysyi mukana aina. Kirjoittamisesta oli minulle apua ja iloa: tunsin viihtyväni tarinoiden ja runojen parissa. Lopulta tuli sellainen elämänvaihe, että huomasin voivani elää kirjoittamisella. Silloin siirryin ammattikirjoittajaksi. 2.Millaista työtä kirjojen kirjoittaminen on? Se on hauskaa työtä, mutta vie kyllä aikaa. Tarina paranee usein kirjoittamalla se uudelleen. Samalla siihen tulee tehtyä muutakin kuin lisäyksiä. Miksi kirjoittaminen sitten on niin hauskaa? Luulen, että tarinan ensimmäisen kerran kirjoittaessaan saan elää jokaisen henkilön mukana, hengästyä jännittävissä kohdissa ja iloita riemukkaissa hetkissä. Voin yhden päivän aikana elää mukana monen henkilön matkassa - harmainkin sadepäivä voi muuttua kirkkaaksi ja rikkaaksi.       Taina Teerialho   3.Mikä kirja on mielestäsi hauskin, minkä olet kirjoittanut? Pidän hauskimpina Puukaupungin Pirita -kirjoja. Niiden sanaleikit ja leikit osuus tarinassa kiehtovat minua edelleenkin. Olen huomannut, että joka lukuesityksessä kirjat vain paranevat, koska ilmaisuvoimaisissa sanoissa löytää joka kerran jotakin uutta. 4.Mistä saat aiheet kirjoihisi ja miten keksit kirjojen nimet? Etsin aiheita koko ajan ja merkitsen niitä itselleni muistiin. Joskus kuulen tai luen jotakin sopivaa kirjan nimeksi, mutta useimmiten minusta on vaikeaa keksiä kirjan nimeä. Hyvän nimen löytäminen tarinalle on joskus kova työ. Sitten kun sen on keksinyt, ihmettelen usein, miksen heti keksinyt sitä! 5.Teetkö työksesi muutakin kuin kirjoitat? Kirjailija ei voi jäädä vain kirjoituspöytänsä viereen, minulle voisi kasvaa vaikka puunjuuret ja se olisi puisevaa... Kirjoittamiseen kaikki työni kuitenkin liittyvät: käyn tekemässä välillä lehtijuttuja, käyn tapaamassa ihmisiä tai ohjaan toisia kirjoittajia. Tutkin paikkoja, joihin sijoitan tarinoitani. Valokuvaan maisemia, piirrän hahmoja vihkooni – vaikkapa ihmisistä kävelykadulla. Tai kuuntelen bussissa sanoja, seuraan tienviittojen nimiä... 6.Kuinka monta kirjaa olet kirjoittanut? Koulussa käydessä en muistanut tarkasti, mutta nyt laskin tiedon teille. Omia kirjoja on tähän mennessä julkaistu kahdeksan, tänä vuonna tulee yhdeksäs (Jopokompleksi, nuortenromaani). Kaikkiaan erilaisia töitäni on julkaistu 17, muodossa tai toisessa. 7.Minkä ikäisenä aloitit kirjailijan työt? Kirjoitin käyttörunoa kypsänä kahdeksanvuotiaana. Kolmetoistavuotiaana se oli jo aika tiivis harrastus ja viidentoistaikäisenä päätin käyttää kesäni tiukasti vapaahetkinä kirjoittamiseen. Olin 33-vuotias siirtyessäni ammattikirjoittajaksi. 8.Kuinka kauan yhden kirjan kirjoittaminen kestää? Olen tehnyt kirjan nopeimmillaan vuodessa, mutta joissakin kirjoissa on mennyt viisikin vuotta kevyesti. Runokokoelmat vievät minulta eniten aikaa. Olen viimeistä runokokoelmaani kirjoittanut kahdeksan vuotta. Ja taitaa siihen vielä yksi vuosi kulua, ennen kuin se on valmis. 9.Kirjoitatko sarjakuvia? Olen joskus tehnyt sarjakuvien käsikirjoituksia, mutta en ole innostunut itse piirtämään niitä. 10.Onko joku auttanut sinua kirjan kokoamisessa? Kustannustoimittaja on aina ensimmäinen kirjan lukija. Hän saa käsikirjoituksen luettavakseen - ja aina hyvä kustannustoimittaja löytää sieltä jotakin korjattavaa. Valitettavasti minulla on edelleen taipumusta niin pilkkuvirheisiin kuin lausevirheisiinkin. Omalle tekstilleen tulee yksinkertaisesti sokeaksi, mutta kun joku toinen huomauttaa kohdista, niin osaan viimeistellä. 11.Ovatko Pirita-kirjan henkilöt oikeasti olemassa? Monille kirjojeni henkilöille on olemassa esikuvia, samoin Pirita-kirjojenkin henkilöille. Pirita ei kuitenkaan ole esim. minä lapsena. Asuin maalla, olin toisenlainen lapsi kuin Pirita. Eikä Pirita ole oma lapsenikaan, sillä minulla ei ole tytärtä. 12.Aiotko kirjoittaa lisää Pirita-kirjoja? Puukaupungin Pirita -kirjoja tulee vielä ainakin yksi. Sen nimi on Käsi ylös. 13.Onko joidenkin kirjojesi päähenkilö eläin? Ei ole tainnut syntyä vielä koskaan eläinhahmoa, mutta muuten olen kyllä käyttänyt eläimiä tarinoissa. Yksi pitkälle edennyt työ kertoo pojasta, jonka kummitäti on eläinlääkäri. Ehkä sekin ilmestyy joskus... 14.Tykkäätkö lukemisesta ja luetko paljon? Lukeminen on kivaa! Kirja päivässä pitää kotityötkin loitolla. 15.Oletko kirjoittanut joskus aiheesta, josta et pidä? En ole. Ajattelen niin, että aiheen kanssa on viihdyttävä. Tarinaa kirjoittaa niin kauan, että sen kanssa on jaksettava olla. 16.Onko sinulla ikinä mennyt mikään kirja pieleen? Kymmenestä keksimästäni tarinasta yksi onnistuu aina parhaimmin. Osa muista jää joskus kokonaan, mutta niinkin käy usein, että yhdeksiköstä osa vain siirtyy kuunnelmaksi, elokuvaksi, novelliksi tai lehtijutun aiheeksi. Pieleen meneminen voikin olla siis sitä, että kirja ei olisi ollut sille aiheelle paras muoto. Jokaista ideaa on syytä siksi vähän makustella ja punnita, mihin kaikkeen se oikein yltää. 17.Onko sinulla taiteilijanimeä? Minulla ei ole taiteilijanimeä. Ja kun Suomessa on vain yksi tällainen nimiyhdistelmä kuin minulla, niin olen käyttänyt sitä. 18.Oletko ikinä suuttunut faneillesi? En juuri. Saan meilejä, kortteja ja puhelinsoittoja. Joskus joku puhelinsoitto, joka on herättänyt jo nukkuvat lapset, on kiukuttanut minua. Minua on yllättänyt se, että ihmiset lähettävät kirjailijalle lahjoja. Olen saanut tauluja, sukkia, siemeniä, kirjan lukumerkkejä, piirroksia, valokuvia paikoista, karttoja, ja tänä keväänä myös hyvin vanhan naulan, koska olen kirjoittanut nauloista. Usein lahjat liittyvät tarinoiden aiheisiin. Ajattelen niin, että lahjan antaja on tullut todella hyvälle mielellä jostakin tarinasta - tarina on tehnyt hyvää. Siksi he ovat tunteneet tarvetta lahjoittaa osan siitä takaisin minulle. 19.Olitko koulussa hyvä äidinkielessä? Opettajani eivät aina pitäneet aineistani, mutta minulle osui monia hyviä opettajia. Muistan opettajani Eero Vellamon ja Aulikki Ruotsalaisen, jotka kumpikin kannustivat aikanaan kirjoittamaan tarinoita. Toinen piti tarinaani omaperäisenä ja toinen sanoi minua lahjakkaaksi. Eikä tyttöjä koulussa turhan usein sanota lahjakkaaksi. Siksi se jäi minulle mieleen. 20.Onko sinulla sisaruksia? On: kaksi siskoa ja kaksi veljeä. Minä olen nuorin. 21.Onko sinulla eläimiä? Jos on, niin minkä nimisiä? Perheessämme on seeprapeippoja. Touho, Tim, Taru, Tupu, Hupu ja Tiinu. Yksi peipoista kuoli juuri. Ilmeisesti se vain tuli niin vanhaksi. 22.Mikä on lempieläimesi? Pidän linnuista, usein huomaan myös tarttuvani karhu-leluihin. 23.Mikä on lempijuomasi? Vesi maistuu makeimmalta. Ei elämää ilman vettä. Paluu Parrasvaloihin Paluu etusivulle