Tuija Lehtisen haastattelu
Nina ja Riikka 7. lk.
Parolan yhteiskoulu, Hattula

Haastattelimme nuortenkirjailija Tuija Lehtistä. Hänen ensimmäinen kirjansa ”Enkelinkuvia hiekassa” julkaistiin vuonna 1986. Hänen viimeisin kirjansa on julkaistu tänä vuonna ja teos kantaa nimeä ”Futiskuvioita”. Kaikesta huolimatta hänen tunnetuin kirjasarjansa on luultavasti Laura-sarja, josta tehtiin Ylelle myös nuortensarja.

 

 
3/2005

Parrasvaloissa
 

”Lauraa edelsi Mirkka-sarja ja kun se loppui, päätin kirjoittaa toisen sarjan tytöstä ja hänen perheestään. Laurasta piti tietenkin luoda ihan erilainen kuin Mirkka, joten siitä Lauran luonne alkoi muotoutua ja samoin perheestä tuli hyvin toisentyyppinen kuin Mirkan perhe oli”, Tuija Lehtinen kertoo.

-Kauan sitten olen kirjoittanut yhden satukirjan nimeltään "Koko, Konkka, Ronkka ja Rusina", joka kertoi hiiristä, Tuija Lehtinen kertoo. Hänen mielestään kuvittajaa kirjalle on suoralta kädeltä hankalaa valita, tyyleihin pitäisi tutustua enemmän.

Tuija Lehtinen lukee itse paljon kirjallisuutta. Dekkarit, eläimiin liittyvät kirjat, sekä musta huumori ovat lähellä hänen sydäntään, mutta kauhukirjallisuutta hän karsastaa. Hän pitää lukuharrastusta tärkeänä ja antoisana. Viimeksi hän on lukenut Anne Janssonin ”Hopealantin”.
Tuija Lehtinen kertoo lukeneensa nuorena monenlaisia kirjoja.
- Luin Annoja, Runotyttöjä, Pikkunaisia, Anni Swanin nuortenkirjoja eli kaikkia klassikoita moneen kertaan. Salainen puutarha ja Pikkuprinsessa olivat lempiteoksiani, mutta myös Rauha S. Virtasen kirjat olivat suosikkejani. Dekkareita ahmin myös jo silloin.

”Tyttäreni lukee kaikenlaisia kirjoja, minun kirjoistani fantasiaan. Poikani, joka on seiskalla, lukee kausiluonteisesti ja lähinnä urheiluaiheisiin liittyviä kirjoja.” Tuija Lehtinen kertoo lastensa lukuharrastuksesta.

Lehtinen vierastaa ajatusta, että jonkun olisi pakko lukea joku hänen kirjoistaan. Mutta jos pitää huumorista sekä värikkäistä henkilöistä hän uskoo lukijan viihtyvän kirjojensa parissa.
- Jokaisella on omat mieltymyksensä, joten kaikki eivät voi pitää samanlaisista kirjoista, hän sanoo.
”Mieleenpainuva lukukokemus viime vuosilta on ollut Louis Sacharin Paahde ja sitä voin kyllä suositella yleisesti.”

 


 


Paluu Parrasvaloihin
Paluu etusivulle

Netlibris