Jukka Itkonen: Raparperitie
Raparperitiellä asuu kolme pientä miestä.
Yksi pitää huolta siitä raparperitiestä.
Yksi soittaa viulua ja tekee paljon muuta.
Pienin istuu varjossa ja ihastelee kuuta.
Mielestäni runo on kivasti kirjoitettu. Lukiessani tätä runoa
minulle tulee mieleen hiekkatie, jota reunustavat pitkät
raparperit. Kuvittelen sinne pienen kukkulan, jolla kasvaa
yksi puun kokoinen raparperi. Sen alla pienin mies istuu ja
sen vieressä yksi miehistä soittaa viuluansa. Sen kolmannen
miehen kuvittelen kastelukannu kädessä raparperien joukkoon.
Anna, Mikkelän koulu
Kirsi Kunnas: Tunteellinen siili
Oi,
sanoi siili,
Olen tunteellinen siili,
Olen hyvä, kiltti, hellä
Ja kenelläpä, kellä
on vastaan sanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.
Oi, sanoi siili,
Olen surullinen siili,
Niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Yksinänsä eli
Ja piikein piikitteli,
Ja piikkikuoren alla
Sitten itkeskeli.
Minun mielestäni paras kohta oli kun se itki.
Runo aivan pursuaa erilaisia tunteita (piikkikuoren alla
hellyyttä, surua).
Ina, Mikkelän koulu
Mieleeni jäänyt runo Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä
Jussi, jassi, jauhokuono,
minä laulan ja napsaan vielä sormiakin.
Porsaan pahnan pöllyttäjä,
sikolätin lämmittäjä!
Jussi, pussi, Jukolan Jussi!
Kuulin runon pienenä ja muistan sen, koska siinä oli hauskaa
kieltä. Valitsemani runo on Aleksis Kiven Seitsemästä
veljeksestä.
Markus, Mikkelän koulu
©Runotyttö, Sistersin runot: Onni
Onni on kirsikanpunainen suu
Onni on kuiskaus I love you
Onni on matikan kokeen nelkku
Onni on oma matkatelkku
Onni on värikäs sateenkaari
Onni on naapurin mukava vaari
Runohan kertoo onnesta, no minulle tulee mieleen vain
onnellinen olo.
Se myös riimaa hyvin ja se on iloinen, paitsi tuo nelkku
(matikankokeen nelonen).
Runon idea oli hyvä!
Camppu, Mikkelän koulu
Sisters-lehti, Frendi: Näkemiin
Me siinä hiljaa istuttiin, sinä sanoit mulle näkemiin.
Me vielä joskus tavataan, ollaan kaksin ja hiljaa.
Toisiamme jälleen halataan ja lintu hiljaa lirkuttaa,
Kesän tuo meille uudestaan. Mutta nyt sinun täytyy mennä,
Halatakaan ei enää ennä. Lähde jo kyllä vai ei. Vaimeana
kuuluu sun ”hei”. Ryhdyn mä itkemään, muttet silti pidemmäksi
aikaa jää.
Valitsin runon siksi, koska se oli mielestäni koskettava,
erityisesti se kohta jossa tyttö (tai poika) alkaa itkeä.
Sanatkin rimmaavat keskenään.
Laura, Mikkelän koulu
Daniela keksi itse runon. Tässä se on:
Runo
Oli tyttö nimeltä Marja,
Jonka lempilelu oli hiusharja.
Kerran hän näki mainoksen tän:
”Osta pehmokoira, saat ystävän.”
”Mä haluun ton”, tyttö vaati.
”Ehkä jouluna kultaseni.”
Suostunut ei tyttö tuohon,
Vaan heitti isän lompakon suohon.
(c) Daniela
Minusta on epäreilua, että kun lapsi kerran tyytyy
hiusharjaan, niin olisivat vanhemmat minun mielestäni voineet
kerrankin ostaa lapselle lelun.
Daniela
|
