Mielikirjapäivän vietto kummioppilaan kanssa Kummitunti Elisa Lappalainen 5. lk, Mankkaanpuron koulu     4/2004 Netlibris toimii   Minä ja kummmioppilaani Satu olimme Sadun luokassa. Kummitunti oli juuri alkanut. Opettajat suunnittelivat, ketkä jäävät ekaan luokkaan, eli Sadun ja muiden ekaluokkalaisten luokkaan ja ketkä menevät meidän viidesluokkalaisten luokkaan. Minä olin juuri laskenut Sadun pulpetille kaikki romppeet, jotka minulla oli mukana. Kuvat, joista Satu keksisi myöhemmin tarinan, kirjan ja hirveästi kyniä. Tietysti juuri meidän piti mennä sinne viidenteen luokkaan, eli käytännössä oli romppeiden raahaus ollut täysin turhaa. Meidän luokassa yritin lukea Sadulle Peukalo-Liisaa, mutta hän kyllästyi kuuntelemaan, joten jätin sadun kesken. Satu oli sitäpaitsi kuullut sen ennenkin. Satu luki minulle omaa Minä olen Minttu -kirjaa, mutta minun oli pakko lukea se loppuun, kun olen nopeampi lukija ja meillä oli vain vähän aikaa.     i Näytin Sadulle kuvia, joita olin leikannut lehdestä. Satu valitsi sen, jonka olin valinnut ihan ensimmäisenä ja arvellut sen olevan liian pieni. Annoimme myös kaksi kuvaa Penniinalle ja Sonjalle, kun heillä oli vain yksi. Mutta Sonja tietysti valitsi nimenomaan sen yhden, jonka Penniina oli tuonut. Kirjoitin tarinaa, jota Satu saneli. Tein pari pientä korjausta, joissa teksti olisi muuten kuulostanut täysin höperöltä. Kun tarina oli valmis, oli myös kummitunti lopussa. Saattelin Sadun hänen luokkaan, jossa huomasimme, että Sadun kirja oli jäänyt. Juoksin hakemaan kirjan, annoin sen Sadulle, hyvästelin hänet ja menin omaan luokkaani. Sadulta ja hänen luokaltaan loppui jo koulu, mutta meillä oli vielä yksi tunti. Lue Kristiinan sadutuskokemuksista. Paluu Netlibris toimii -sivulle Paluu etusivulle