|
Sadutus on yksinkertaisesti faktan muuttamista fiktioksi.
Kun tein sitä kummioppilaani kanssa, meidän piti tuoda kuva,
josta kummioppilaan piti keksiä tarina. Aivan ensiksi luimme
tarinan, jotta kummioppilas saisi kuvan siitä, millainen
sadun kaava on. Sen jälkeen hän keksi kuvasta tarinan.
Minulle sadutus oli pieni pettymys. Kummioppilaani ei
laisinkaan kuunnellut tarinaa, mitä minä ja parini luimme,
hän vain katseli muualle. Varsinaisesta sadutuksesta
kummioppilaani ei näyttänyt pitävän. Hän keksi hätiköiden
pari lausetta, ja halusi välittömästi lopettaa. Tämän
jälkeen meidän piti kirjoittaa tarina puhtaaksi
tietokoneella, ja antaa se kummioppilaillemme. |