|
Kuten olen jo kertonut sinulle, sinä kirottu päiväkirjani,
herään aina samaan aikaan yöstä…eli suunnilleen minuuttia
yli kahdentoista. Mistä lie sekin johtunee? Viime aikoina
olen viettänyt paljon aikaa isän suunnitelman toimeen panoa
varten. Ensin luonnollisesti on saatava ne Potterin
inhottavat jästi ja kuraveris- ystävät pois tieltä, kaikki
kävisi nopeammin jos vain tappaisi ne, mutta ei! Pitäähän
kuolonsyöjien pitää vähän hauskaa, ja suksikoot kuuseen
minun puolestani koko kopla, eivät ne osaa tehdä yhtikäs
mitään! Se Malfoy ei osaa varmaankaan edes yksinkertaista
verenvuodatuskirousta… Ja entäs Grabbe ja Goyle, ne kaksi
eivät erota jästiä surkista.
Isä käveli juuri oveni ohi, olisi varmaan sinunkin hyvä
tietää, mistä minä tiedän sen olevan juuri hän. Isällä on
aivan omanlaisensa tapa kävellä, hänen askeleensa ovat
hiipivät ja varovaiset, en kyllä tajua miksi, sillä tämähän
on hänen oma linnansa…Kai hän pelkää että Potter ja
Dumbledore hyppäävät kulman takaa, heti kun hän ei pidä
varaansa. Ja vielä yksi juttu, siis mistä tiedän oveni ohi
kulkevan tyypin olevan juuri isäni, hän kävelee huoneeni ohi
joka yö, aina samaan aikaan, suunnilleen klo: 00.12!
13.4.1997. Klo: 00.02
En oikeastaan tiedä, miksi kirjoitan tuon kellon ajan tuohon
alkuun, sillä minähän herään aina samaan aikaan yöstä.
Tänään…tai siis eilen…isällä oli lievästi sanoen ongelmia,
sisareni fretti hyökkäsi hänen kimppuunsa, jälleen kerran.
Yleensä isä ei mene sen lähellekään, mutta tällä kertaa se
sattui makaamaan keskellä käytävää ja niin isän oli pakko.
Pahaksi onnekseen isä sattui astumaan Kalman (siis sen
fretin) hännälle. No jaa, siitä voi jo kuvitella minkälaista
jälkeä siitä syntyi, sanon vain tämän…punertavat
viiltohaavat eivät sovi valkoiselle iholle…En voi kyllä
väittää etteikö isä näyttänyt hassulta siinä kunnossa, mutta
minun oli pidettävä naamani peruslukemilla etten saisi
kidutuskirouksesta! Toisaalta, mitä järkeä siinä olisi
ollut, sillä isä tietää, ettei kidutuskirous tehoa minuun.
No niin, taas se vanha murhanhimoinen tappaja kävelee
huoneeni ohi. Siis on tämäkin elämää…Isä on Voldemort…tappaja,
jolla on keski-iän kriisi ja pakkomielle tappaa eräs tietty
poika. Äitini taas kuoli ollessani kolmevuotias, isällä ei
ollut ruumista noin kolmeentoista vuoteen, että repikää
siitä sitten… Äh, Matohäntä kävelee taas unissaan, ja mistä
taas teidänkään sen olevan Matohäntä? Siitä tietysti että
oveni on auki, hä hää…
|
