Sankari
Salla
Kouvolan yhteiskoulu

 
4/2003

Verkkoon jäänyttä
 

5½. Ei mikään hääppöinen numero matikan kokeesta. Mutta ei ollut minun vikani, kun kaverit kertoivat vasta koepäivää edeltävänä iltana että meillä on matikan kokeet.

Sataa. Kävelen kotiin metsäpolkua pitkin. Tuntuu siltä että olisin maailman tyhmin ihminen. Koulu ei ole muutenkaan mennyt mitenkään erityisen hyvin. Miksen voisi olla kuin.. joku sankari?

Metsä loppuu. Tulen koti kadullemme. Metsäreitti oikaisee paljon. Äiti ei vain tykkää että kävelen yksin synkän metsän läpi. Lupasin äidille, että en kulkisi sieltä, mutta se oli vale. Kuljen siellä yksin lähes päivittäin. Tuntuu että olen maailman kamalin ihminen… Valehtelija…

Orava juoksee tien poikki. Oikeastaan se pysähtyy keskelle tietä. Siinä se tuhisee ja nuuhkii ilmaa. Orava jaa istumaan rauhallisesti keskelle tietä. Yhtäkkiä kulman takaa tulee auto kovaa vauhtia. Orava ei huomaa. Juoksen oravaa kohti kovaa niin, että se säikähtää. Hädissään se juoksee jonnekin pusikkoon. Auto hidastaa, kun se huomaa minut. Menen tien sivuun niin että auto pääsee jatkamaan matkaa. Sade loppuu.

Autoilija ei olisi huomannut oravaa, eikä orava olisi huomannut autoa, ellen minä olisi juossut tielle ja pelästyttänyt sitä. Vaaransin henkeni oravan puolesta. Äkkiä kaikki ei enää tunnukaan niin synkältä. Olen pelastaja. Sankari.


 

 

Lue Vilhelmiinan sankareista.
Paluu Verkkoon jäänyttä -palstalle
Paluu etusivulle

Netlibris