|
Kuningas ja herne
Olipa kerran kuningas. Hänellä oli vaimo ja 3-vuotias
poika, Jonathan. He elivät onnellisina, mutta kun poika oli
juuri täyttämässä viisi vuotta, kuningatar sairastui ja
kuoli. Kuningas masentui. Kamarineidot pitivät huolta
Jonathanista, mutta kuningas huomasi, että ei voinut olla
pojan kanssa, koska poika toi liikaa muistoja vaimosta, eikä
hän muutenkaan enää rakastanut poikaa yhtä paljon kuin
ennen. Poika vietiin perheeseen, joka oli valmis pitämään
huolta Jonathanista.
Vuodet vierivät. Pojasta kasvoi iso poika. Kuningas antoi
aina kuukaudessa rahan, joka Jonathanin hoitamiseen
tarvittiin. Jonathan ei tiennyt olevansa prinssi. Jonathan
ei viihtynyt kodissaan. Kun Jonathan täytti 15 vuotta, hän
karkasi. Hänestä tuli kiertelijä ja matkaaja.
Sillä välin kansalle oli väitetty, että prinssi oli ujo eikä
siksi tullut ulos linnasta. Mutta kun Jonathan oli
täyttämässä 16 vuotta, kansa vaati, että prinssin olisi
tultava ulos. Kuningas päätti, että prinssille pitäisi
kertoa tämän olevan prinssi. Jo liki vuoden oli sijais-perhe
väittänyt, että prinssillä oli kaikki hyvin, koska olivat
halunneet rahat itselleen, mutta nyt sijaisperheen piti
kertoa totuus. Kun kuningas kuuli tästä, hän meni
paniikkiin. Mitä nyt kansalle piti sanoa?
Hovineidot sanoivat, että kuninkaan kannattaisi kertoa
totuus. Näin tapahtui. Kuningas etsi prinssiä lehdessä
olleen ilmoituksen avulla: ”Minä, kuningas, olen päättänyt
kertoa totuuden.” Lehdessä kerrottiin kuninkaan
masennuksesta koko tarina ja lopuksi sanottiin; ”Viikkoa
ennen prinssin syntymäpäivää minä, kuningas pyydän prinssiä
tulemaan luokseni. Jos prinssi ei itse tiedä olevansa
prinssi, on tuntomerkit tässä: ruskeatukkainen, laiha,
pitkä. Selässä syntymämerkki. Tule. Ystävällisin terveisin,
kuningas.”
Viikkoa ennen prinssin syntymäpäivää ovella noin oli
viisisataa prinssiä. ”Voi ei, en odottanut näin montaa
prinssiä”, kuningas pohti. Ovella oli kaksi vartijaa ja sen
jälkeen tuli huone, jossa tarkastettiin olivatko kaikki
tuntomerkit mahdollisia. Puolen päivän jälkeen oli enää sata
prinssiä, koska joukossa oli myös lyhyitä ja pulleita ja
syntymämerkittömiä. Illalla oli joukossa enää noin
viisikymmentä ehdokasta. Kuningas piti kokeita, koska
prinssi piti kaalista todella paljon, Yökistelevät
heitettiin ulos.
Lopulta aamu sarasti jo ja jäljellä oli kymmenen prinssiä.
Kuningas tiesi myös, että prinssi oli herkkä villalle.
Kukaan joukosta tulleista prinsseistä ei ollut herkkä
villalle, joten heidät heitettiin ulos linnasta. Aika kului,
ja jo seuraavana päivänä olivat prinssin juhlat. Jos prinssi
ei tulisi, kuningas menettäisi valtuutensa, koska ei osannut
pitää huolta edes omasta lapsestaan.
Samaan aikaan prinssi oli kuullut asiasta ja kääntynyt.
Olihan onneaan koitettava. Kenties hän oli prinssi. Hän
halusi koetella itseään. Ja jo ennen keskiyötä oli prinssi
ovella. Hän kolkutti oveen. Kuningas kysyi: "Kuka siellä?"
Prinssi vastasi: ”Ehkä prinssi!” ”Mene pois, et ole prinssi!
Olet vain joku kerjäläinen joka haluaa prinssiksi”, huusi
kuningas. Prinssi vastasi: ”Niin kai sitten. Mutta voisinko
saada yösijan? Minulla ei ole kotia.”
Kuningas oli sydämeltään kultaa, joten hän päästi prinssin
sisään. Hän sai lihaa ja perunaa, mutta prinssi sanoi
haluavansa vain kaalia. Ja kun hän kävi nukkumaan, oli tyyny
villaa. Hän kysyi hovineidolta saisiko toisen tyynyn. Ja kun
hän aamulla peseytyi, näki hovineito syntymämerkin prinssin
jalassa. Hovineito sanoi kuninkaalle: ”Minä tiedän missä
prinssi on! Hän on varmasti prinssi!” Ja hovineito kertoi
kuninkaalle kaiken. Hymy levisi kuninkaan kasvoille. Aamulla
vietettiin prinssin kuusitoistavuotisjuhlia, koska prinssi
oli löytynyt!
|
