|
Tämä kirja oli mielestäni sinänsä hassu, sillä se vainosi
minua niin kauan, ennen kuin suostuin lukemaan sen. Aluksi
näin siitä mainoksia ja törmäsin kirjaan monissa
kirjastoissa, mainoslehdissä ja kirjakaupoissa. Lopulta luin
kirjan ja se oli aivan niin hyvä, kuin olin siltä
odottanutkin.
Juoni oli vahva ja sen käänteet jännittäviä sekä mukaansa
tempaavia. Odottamattomia asioita tapahtui ja
persoonallisiin päähenkilöihin oli helppo samaistua,
varsinkin Zelanaan ja Veltaniin, sillä he olivat jumalia,
mutta samalla ihmisen tavoin inhimillisiä. He samaistuivat
myös virheisiin ja väärin arvioihin, jotka kävivät
kohtalokkaiksi.
Zelana oli ulkokuoreltaan totinen ja terävä, mutta
todellisuudessa hyvin herkkä ja lempeä nainen, joka ei
halunnut sotaa, halusi vain hallita rauhaisaa valtakuntaa ja
elää vailla huolia. Humoristisen Veltanin alta sen sijaan
paljastui rohkea sotilas, mikä oli melko yllättävää.
Mukavan lisän kirjaan teki huumori ja silloin tällöin
ilmassa lentelevät vitsit ja Zelanan hassunhauskat ystävät,
vaaleanpunaiset delfiinit, jotka leikeillään tekivät
tunnelmasta rattoisan. Pikkutytön ajattelutapa, Elerian
yksinkertainen näkemys maailmasta, teki myös tunnelmasta
rattoisan, aina kun sota uhkasi liikaa ja murheet ja
synkkyys varjostivat liikaa tunnelmaa. Kunnia
vaaleanpunaisille delfiineille!
|
