| |
Fantasiakirjoja on nuorille ja aikuisille. Minä luen
aikuisten fantasiaa, sillä pidän siitä enemmän, se on
yllättävämpää ja jännittävämpää mitä nuorten fantasia.
Fantasia tempaisee mukaansa, ja hyvä kirja on miltei
parempi, mitä iltapäivä kavereiden kanssa. Fantasiakirja
iskee tajuntaan nopeasti. Varsinkin kirjoissa, jotka ovat
pitkiä, on juonta ja käännekohdat ovat odottamattomia.
Sellaisista kirjoista minä pidän. Fantasiakirjoja on
monenlaisia ja olen lukenut niitä ahkerasti. Eniten pidän
pitkistä kirjasarjoista, sillä kirja ei lopu liian nopeasti.
Harmi vain, kun kirjan lukee loppuun, aina ei saata olla
seuraava osa valmiina hyllyssä.
Minä pidän erityisesti fantasiasta, mutta luen silloin
tällöin muutakin. Olen lukenut hyvin kauan kirjoja. Aluksi
luin paljon hevos- ja nuortenkirjoja, mutta fantasia vei
lopulta voiton. Voin sanoa, että mikäli saisin myöntää
kirjapalkintoja, myöntäisin sellaisen Margaret Weisin ja
Tracy Hickmanin Dragonlance-saagalle. Se on pitkä, yli
kymmenen kirjaa pitkä saaga, joka on yksi parhaimmista
fantasiasarjoista, minkä olen lukenut. Mikäli haluaa
pitkäksi aikaa luettavaa ja hyvää sellaista, kannattaa alkaa
lukea Dragonlancea. Eniten kiitoksia annan kuitenkin
epäröimättä Robin Hobbille, mielestäni koko maailman
parhaalle kirjailijalle, enkä valehtele.
Robin Hobb on kirjoittanut Näkijän Taru-nimisen trilogian,
joka on oikea fantasiaklassikko. Olen juuri vähän aikaa
sitten saanut luettua kyseisen trilogian loppuun ja voin
sanoa, että se jää mieleen pitkäksi, pitkäksi aikaa.
Fantasiakirjojen hyviin puoliin kuuluvat henkilöhahmot,
jotka ovat niin inhimillisiä. Heihin on helppo sulautua, ja
tarina itsessäänkin on todentuntuinen, vaikka samalla
mielikuvituksellinen. Yksi fantasiakirjojen helmi on
kuitenkin J.R.R. Tolkienin Taru Sormusten Herrasta.
Kirjallisuutta on paljon ja minut on myyty fantasialle.
Mikäli sinä et pidä fantasiasta, kirjojen äkkinäisistä
käänteistä tai asioista, jotka eivät voi käydä toteen, voit
toki lukea muutakin. Kukaan ei pakota sinua lukemaan
fantasiaa. Minä vain neuvon sinua, sillä se on loistava
kirja-ala. Ja vaikka fantasiakirjat ovatkin useimmiten
tiiliskiviä, lähes 1000-sivuisia, älä huoli, niitä on
lyhyempiäkin. Ette varmaankan halua, että luettelen kaikkia
lukemiani kirjoja, mutta sanon vielä, että
Kuolemanportti-saaga, on myös yksi niistä saagoista, joka on
jäänyt mieleeni pitkäksi aikaa.
Fantasiakirjoissa on myös huonot puolensa. Varsinkin, jos on
hidas lukija, kuukaudessa ei kerkeä lukea pitkää kirjaa.
Lukemalla asia kuitenkin korjautuu. Kun lukee paljon,
lukutahti nopeutuu. Aikuisten fantasia taas on joskus liian
surullisia loppuja. Pitkän kirjasarjan jälkeen olo saattaa
jäädä pitkäksi aikaa haikeaksi, sillä kirja loppui eikä sitä
voi enää mitenkään jatkaa. Ensimmäisen fantasia- saagani,
Kuolemanportin jälkeen, en voinut pariin päivään
ajatellakaan minkään muun lukemista, niin kovasti fantasia
saattaa vaikuttaa ihmiseen, varsinkin herkkään sellaiseen.
Parin päivän kuluttua olin jo kuitenkin lukemassa uutta
kirjasarjaa.
Jaa, millainen minä olen lukijana? Kai minun piti siitäkin
jotain puhua. Minä luen fantasiaa, mutta millainen lukija?
Innokas ja päästään sekaisin oleva, ainakin niin minä
ajattelen. Luen joka päivä, eikä se ole mikään harrastus
vaan tapa. Luen joka ilta ainakin tunnin, sillä iltaisin ei
ole oikein muuta tekemistä kuin lukeminen. Ja joitakin
kirjoja on vain pakko lukea. Minulla on ainakin suuri
mielikuvitus, koska luen niin paljon. Lukeminen kasvattaa
mielikuvitusta.
Minussa ilmenee lukemisessa pari asiaa. Mikäli lainaan
jonkin kirjan, joka on pettymys eikä vastaa odotuksiani,
jätän sen kesken, sillä sitä ei yksinkertaisesti jaksa lukea
loppuun. Jos kirja on pettymys, se on minulle pettymys, siis
se että kirja oli pettymys. Ette varmaan ymmärtäneet, mutta
älkää välittäkö, en minäkään.
Voisin tässä myös antaa teille vinkkejä luettavista
kirjoista, mikäli haluatte jotain lukea. Nämä ovat loistavia
kirjoja/kirjasarjoja:
Ehdottomasti Näkijän taru, Robin Hobbin mestariteos.
Kuolemanportti, Margaret Weisin ja Tracy Hickmanin
ihastuttava saaga.
Dragonlance, pitkä saaga, edellisten kirjoittama.
Taru Sormusten Herrasta, Tolkienin vuosisadan kirja.
Althalus, David ja Leigh Eddingsin paksu tiiliskivi, jonka
lukemista ei voi lopettaa.
Siinä nyt oli parisen loistavaa kirjaa. Kannattaa lukea, jos
ette ole vielä lukeneet. Mutta eipä tässä sitten muuta,
toivottavasti olette ainakin saaneet jotain vinkkejä
kirjojen suhteen ja varsinkin fantasiakirjojen.
Ja yksi vinkki, käyttäkää kirjastoa! Siellä on paljon
kirjoja .Minä käyn kirjastossa ainakin kerran kuukaudessa
hakemassa lisää luettavaa. On turha ostaa kaikkia kirjoja,
ne maksavat hirveästi. Kaikki toki eivät pidä fantasiasta,
mutta minusta se ainakin on loistavaa kirjallisuutta.
Kirjoja on laidasta laitaan: nuortenkirjoja, lastenkirjoja,
jännitystä, rakkausromaaneja ym. Valitse oma alasi, niin
tiedät, millainen olet lukijana. Kirja heijastaa usein
lukijaansa, jos lukija pitää siitä. Minä olen lukijana
fantasia-alalla. Millainen sinä olet lukijana?
|
|
|
