|
’Romaanin dramatisoiminen’ eli tässä tapauksessa muuttaminen
näytelmäksi ei ole aivan yksinkertaista. Ensiksi kirja on
luettava huolellisesti, jotta voi jo romaanin alussa
muistaa, mitkä asiat ovat vaikuttavia tekijöitä. Tähän
liittyykin ehkä suurin ongelma.
Juonesta on karsittava todella paljon tapahtumia (etenkin
tylsää ja pitkäveteistä jutustelua), jotta koko juttu ei
venyisi liian pitkäksi. Mutta suuri osa loppuvaiheiden
tapahtumista ja ratkaisuista liittyy kirjan aiempien
vaiheiden dialogiin. Tästä siis syntyy ristiriitainen
tilanne, sillä pitkiä pätkiä pelkkää vuoropuhelua ei
yksinkertaisesti jaksa kuunnella, vaikka puhuttaisiinkin
tarinan etenemiseen vaikuttavista ratkaisutekijöistä.
Muuttaessa kirjaa näytelmäksi tulee pakostikin ajatelleeksi,
miten ihmeessä jotkin tapahtumat voi toteuttaa, jos budjetti
ei satu olemaan turhan suuri? Kaikkein
mielikuvituksellisimmat jutut tuntuvat mahdottomuuksilta,
ainakin koulun näytelmässä. Tätä asiaa minun ei kuulemma
kuitenkaan tarvitsisi murehtia liikaa. Ehkä nämä kohtaukset
olisi silti jätettävä pois näytelmästä, koska niistä syntyy
tahatonta komiikkaa ja koko näytelmän luonne voi muuttua.
Mikäs siinä, jos siitä ei ole haittaa.
|
