Kotikylämme kirjailija Anna-Liisa Haakana
Heli Illikainen, 9.A
Kitisenrannan koulu, Sodankylä

Takaisin

Kotikylässämme Sodankylässä on yksi nuortenkirjailija, Anna-Liisa Haakana. Tähän mennessä hän on kirjoittanut 8 nuortenkirjaa. Kaikki hänen kirjoittamansa kirjat sijoittuvat Lappiin ja suurin osa niistä käsittelee nuorten ongelmia ja katsovat heidän elämäänsä eri näkökulmilta.

Anna-Liisa Haakana asuu meistä kävelymatkan päässä näköetäisyydellä. Hän kertoo, että kirjoittaminen oli pitkäaikaisempi unelma. Hänelle oli jo teinivuosina tiedossa, että ammattiin täytyi sisältyä kirjoittamista. Niinpä hän lähtikin Tampereelle opiskelemaan tiedotusoppia, kirjallisuutta (josta sai cum laude- arvosanan) ja historiaa. Samalla hän oli harjoittelijana Savon Sanomissa toimien mm. kääntäjänä ja tehden kuukausijulkaisuja. Myöhemmin toimi opettajana mm. Sattasen koululla miehensä Veikon kanssa. Siihen aikaan kun oli puute opettajista.

Anna Liisan esikoisteos oli Porokylän porukan kesä vuonna 1978. Ovet kirjailijaksi avautuivat kuitenkin Ykä yksinäisen myötä. Kun kysyin, mistä hän saa aiheet kirjoihinsa, hän on sitä mieltä, että ne ”kävelevät vastaan”. Suurin osa Anna-Liisan kirjoista kertoo nuorten elämästä. Aiheen valinta kirjoihin selviääkin melko yksinkertaisesti. Hän on melko pitkälle elämässään ollut lasten ja nuorten parissa, opettaessa ja kotona. Sillä tavalla saa selville paljon nuorten elämästä, käyttäytymisestä ja tunnetiloista.

Retket, joita kirjoissa tehdään, ovat usein myös Anna-Liisan omista kokemuksista siirrettynä kirjaan. Kirjojen kaikki miljööt ovat olleet Sodankylässä. Hän kertoo, että koskaan ei ole haluttanut vaihtaa ammattia. Tietysti tulee kausia, jolloin kirjoittaminen ei onnista, mutta sehän onkin vapaaehtoista, Anna Liisa naurahtaa. Voi olla, että keskeneräinen työ odottaa työpöydällä monta viikkoa koskemattomana, mutta eihän sille mitään voi, jos ajatus ei kulje. Vaikka kirjojen aiheet tulevatkin mieleen yhtäkkiä, suunnittelu kestää kauan. Joskus jopa kauemmin kuin itse kirjan kirjoittaminen.

Anna-Liisan nuoruudessa ei kirjoittamista opetettu. Se tuli melkeinpä itsekseen. Yksi tärkeä pointti kirjailijaksi tulemisessa oli kuitenkin lukeminen. Mitä enemmän ja mitä monipuolisemmin luki, sen paremmin mielikuvitus laukkasi kirjoittaessa. Ilman lukemista ei voi oppia kirjoittamaan.

Anna-Liisa on kirjoittanut myös runoja. Nuoruuden runojen lisäksi Anna-Liisa yritti tarjota joitakin runoja kustantajalle, mutta ne eivät kelvanneet. Nyttemmin Anna-Liisa on vain tyytyväinen, että runoja ei julkaistu. Hän kertoo, että ei osaa kirjoittaa niin lyhyesti, kuin runoissa on tapana. Runoista paljastuu usein tunteet, se tunnetila mikä on vallinnut runoa tehdessään.

Anna-Liisa kertoo, että hänellä on monta kirjaa, joista pitää. Hän kertoo, että hänellä on ns. ikäkausi kirjoja. Anna-Liisa korostaa kuitenkin Mestari tontun seikkailut –kirjaa. Hän luki sitä lapsuudessaan paljon, koska piti sen vaikuttavista kuvista ja jännittävästä seikkailusta. On myös eräs kirja, jonka Anna-Liisa avaa ja lukee uudestaan ja uudestaan. Tämä kirja on Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen. Myös Eeva-Liisa Mannerin runo kirjat ovat tärkeitä Anna-Liisalle.

Anna-Liisa on ehdottomasti sitä mieltä, että kirjoittaminen vaati todella paljon työtä ja yksinäisyyttä. Kun kirjan aloittaa, siihen täytyy panostaa täysillä. Kirjailija on sinänsä vaikea ammatti, että siinä ei voi juosta hakemaan apua. Täytyy pärjätä omillaan. Anna-Liisa muistuttaa, että ilman toista ammattia ei voi kuitenkaan pärjätä. Esim. toimittajan ammatti tukisi kirjailijaa.

Jokainen Anna-Liisan kirja perustuu ongelmien ja todellisten tarinoiden ympärille. Hän painottaa sitä, että vaikka kirjassa ei olisikaan täysin onnellista loppua, niin se on kuitenkin optimistinen. Hän tahtoo painottaa nuorille sitä, että pahan päivän jälkeen tulee aina jotakin hyvää ja, että surun jälkeen ilo syvenee.

Takaisin