Uutisvuodosta tuttu "vittuilu" näkyi myös selkeästi, sillä päiväkirjamuotoinen romaani on hyvin henkilökohtainen ja arkipäiväinen. Minulle Tervon romaaneihin pohjautuvista elokuvista tutuksi tullut huumori vaikuttaa myös tässä kirjassa. Pystyin kuvittelemaan Tervon eteeni sanomaan kaikki hauskat jutut kirjasta.

Kirja on tavalliseen päiväkirjamuotoon kirjoitettu. Se alkaa nelikymppisen Jari Tervon ja Katin Tervon esikoispojan Kallen syntymän jälkeisenä päivänä 11.2.1999. Tervo kirjoittaa vuoden ajan melkein jokaisena päivänä. Kirjan kronologisuus päättyy Kallen 1-vuotispäivän aatonaattona 9.2.2000. Seuraava ja samalla kirjan viimeinen merkintä on 10.2.1999, jossa Tervo kuvailee sydäntä särkevästi tuoreen isän onnea, pelkoa, surua ja iloa.

Kirja koostuu viidestä osasta, jotka ovat osittain löyhästi toisissaan kiinni, osittain ne erottuvat toisistaan hyvinkin jyrkästi. Pääpaino kirjassa on Kallen elämän ja kehittymisen seuraamisessa. Samalla Tervo pohdiskelee rooliaan isänä ja siihen soveltumista. Hän myös kertoo paljon hänen ja Katin välisestä suhteesta. Tervojen perhe-elämästä irtonainen osa on, kun Tervo kertoo Minun sukuni tarina -kirjansa kirjoittamisesta. Muutenkin Tervo kirjoittaa aika paljon urastaan, promootiosta ja juhlista. Täysin irtonainen osa on Tervon mielikuvitus-hulluttelu TV-sarjan käsikirjoituksesta, joka kertoisi Jorma Ollilasta ja näkymättömästä kännykästä.

Kirja on koskettava. En olisi ikinä uskonut, että Tervo on niin herkkä ja huomaavainen. Kirjasta tulee sellainen olo, että Tervo on todella mahtava isä. Hän on kotona Katin kanssa hoitamassa lasta. He jakavat lapsen hoidon tasapuolisesti. Vaikka Tervo pitääkin juhlapäiviä aika useasti ja juoksee töissä jatkuvasti, hän ei luista velvollisuuksistaan ollenkaan.

Pidän kirjaa suuressa arvossa. Se on niin monipuolinen. Se sisältää yhden novellin, lasten hoito-oppaan, parisuhdeoppaan, kirjan kirjoittamisoppaan sekä huumorilla höystetyn elämäkerran. Itse asiassa kirjassa on kaksi pientä elämäkertaa: Kallen ensimmäisestä elinvuodesta ja Jarin ensimmäisestä vuodesta isänä.

Luettuani kirjan minulle tuli sellainen olo, että täytyisi olla laissa määrättyä kirjoittaa lapsensa ensimmäisen vuoden aikana päiväkirja. Minusta olisi mahtavaa lukea kehittymisestäni ja perheeni elämästä tuona aikana. Minä ainakin teen lapsestani päiväkirjan, jos edes uskallan tehdä lasta, sillä kirjasta sai sellaisen kuvan, että lapsen hoito on todella vaikeaa.