Takaisin

Kerrotaan, että runot on kirjoittanut mies nimeltään Aki Wille Yrjänä. Hän todellakin on keski-ikää uhkaavasti lähestyvä herra, joka on viettänyt parikymmentä ensimmäistä elinvuottaan lappilaiskaupungissa, Torniossa. Nykyisin Yrjänä asuu Helsingissä, jonne hän alun perin muutti opiskelemaan. Tällä hetkellä miehen ajan vie kuitenkin runous, rock ja laulunteko. Parhaiten hänet ehkä tunnetaankin juuri CMX-bändinsä lauluntekijä-basisti-laulajana. Kuinka hänestä sitten tuli runoilija? Vastaus on selvä: kustantaja huomasi Yrjänän rock-lyriikan suosion ja sopimukset allekirjoitettiin. Lisäksi on tiedossa, että Yrjänän isä on ainakin 1970-luvulla kunnostautunut runoilijana. Suureen suosioon Taisto-isä ei kuitenkaan koskaan yltänyt.

Huomaan Rotan runoja lukiessani tutkiskelevani Yrjänän mielenliikkeitä ja elämää. Kun tietää tärkeitä tapahtumia runoilijan menneisyydestä, on runojakin helpompi lukea. Mielestäni osa Rotasta on puhtaasti surutyötä. Esimerkiksi runo Thessaloniki kertoo CMX:n kiertueavustaja Tapio Vihersaaren kuolemasta auto-onnettomuudessa Kreikassa, ja lisäksi Vihersaaren muistoa on kunnioitettu mainitsemalla hänen nimensä runossa Syksyllä Reykjavikissa.

Yrjänän runoudessa on lähes aina vanha minä-kertoja. Periaatteessa minua alkaa jo kyllästyttää se, että runoilijat runoilevat runoilijan elämästään, mutta siitähän he tietysti eniten tietävät. Rota-kokoelman alusta löytyy runo Lyhyempi taideteoria, joka menee näin: "Istun työpöydän ääressä runkkaamassa / kun luukusta mätkähtää / nippu kädettömän tekemiä postikortteja." Mielestäni runo on kaikessa likaisuudessaan, irstaudessaan ja lyhyydessään varsin nerokas. Harvoin törmää yhtä ytimekkäisiin ja kantaa ottaviin teksteihin. Yrjänältä ei kuitenkaan kannata odottaa vain tämäntyyppistä runoutta, sillä hän kirjoittaa usein erittäin kauniisti ja koristellusti.

Runoilijan lappilaisläheisyys näkyy esimerkiksi runojaksojen nimeämisessä. Yksi jaksoista on nimeltään Jokivartinen, joka ilmeisesti viittaa Tornioon. Kirja viimeinen jakso, Kolmen senttiä ilmassa, puolestaan kertoo rock-muusikon elämästä, työstä ja keikkailusta. Niin minä ainakin ymmärsin.

Yrjänän runoudessa on paljon vierasperäisiä tai muuten outoja sanoja. Jo kirjan nimi Rota on outo, mutta enpäs tiedä myöskään sanojen Ehecatt, Soros, Hiram ja Neofyytti merkityksiä. Yrjänä siis vaatii lukijoiltaan ymmärtämystä ja ehkä myös halua tutkiskella sivistyssanakirjaa ja Kreikan mytologiaa.

Runot ovat kohtalaisen vaikeaselkoisia. Uskoisin, että ainoastaan itse Yrjänä tietää runojen syvimmän merkityksen, jos hänkään nyt niitä enää jaksa muistaa. Lukijat puolestaan voivat vain arvailla ja tehdä omia johtopäätöksiään Yrjänän säkeistä.

Lukijoiden on vain ymmärrettävä kaljuuntuvan miehen tarvetta kirjoittaa runoja ja vielä julkaistakin niitä. Säälistä lukijatkaan eivät kirjaa lue tai hanki, vaan tarvitaan siihen muutakin. Kiinnostus Yrjänään ei ole sammunut, vaan seuraavaa teosta odotetaan taas innokkaasti. 

Takaisin