Etusivu | Pääkirjoitus | Saammeko esittäytyä? | Kirjakuulumiset
Netlibris toimii | Tarjottimella | Kotikirjastomme | Meillä kylässä | Verkkoon jäänyttä

 

Painajaisia
Julia Uusoksa 6.lk
Kantokasken koulu, Espoo

takaisin

Wsoy julisti vuonna 1995 kirjoituskilpailun johon saivat osallistua kaikki alle 18- vuotiaat. Kilpailun aihe oli jännitys ja töitä tuli 1526 joista 90 % oli yläasteikäisten oppilaitten töitä.

Kirjassa on neljä palkittua kertomusta jotka ovat; Suolampi -Jarno Hyyryläinen-, Pimeyden ritari -Anna Leino-, Pääskysen muotoon -Niina Niskanen- sekä Painajainen -Laura Suhonen-.

Mielestäni tarinat eivät kuitenkaan tuntuneet järin aidoilta, sillä minusta tällaiset tapahtumat eivät sovellu Suomen ympäristöön. Ne menettävät hohtonsa, mutta ainakin ensimmäinen tarina -Kuoleman puutarha- oli mielestäni lähes oikean ammattikirjallisuuden tasolla. (Tietenkin lyhyempänä)

Tarinat olivat aika samantasoisia ja kaikki niistä olivat jännittäviä. Niissä oli kuitenkin paljon eri tyylejä, mm. Fantasiaa, rikollisuutta sekä erinäisiä huume tarinoita. Kirjasta löytyi tarinoita kaikenlaiseen jännitysmakuun. Tarinat sopivat erilaisille ihmisille niiden juonen, suuntauksen sekä lopun perusteella.

Esittelen nyt yhden kertomuksen tästä kirjasta;

Kuoleman puutarha

Kirjoittanut - Antti Klemi

On vuosi 1795. Julmaa noitaa ollaan polttamassa roviolla. Satarnok... Hän kiroaa erään kyläläisen suvun sanoillaan "Sukua jatkamattoman aikaan tulen kostamaan... Sukua jatkamattoman aikaan tulen kostamaan..."

Seuraava tapahtuma on vuodelta 1995. Nuorisojoukko on kyläilemässä vanhan herran luona. Talo on outo, mutta suloinen ja se huokuu vanhuutta. Vanhuksella ei ole lapsia... Eniten huomiota herättää kauempana talosta oleva puutarha joka on aivan rempallaan. Nuoret päättävät kunnostaa sen niin, että Jaakko-vanhus olisi iloinen avusta. Ikävä kyllä käy aivan toisin. Jaakko kieltää heitä syömästä puutarhasta mitään ja pyytää heitä muutenkin pysymään poissa sieltä. Mikä on Jaakon salaisuus? Ja mitä tapahtuu kun nuoret eivät tottele hänen käskyään?....

Kuoleman  puutarha on mielestäni hyvä esimerkki tämän kirjan tarinoista, jotka eivät jätä ketään kylmäksi. Ellei tuskanhiki ole kylmää :)

 

Hyviä lukuhetkiä!


takaisin