Takaisin

Uni näytelmä -unta valveilla olijoille.
" Tiedätkö mitä puhutaan? Että hän on Indra-jumalan oma tytär joka on tahtonut päästä alas maan päälle nähdäkseen millaista ihmisten elämä on ..."

Kävin katsomassa Strindbergin Uninäytelmän luovan kirjoituksen ryhmäni kanssa muutama viikko sitten. Kotikaupunki teatterin tason tuntien en uskaltanut odottaa näytelmältä liikoja. Mutta kas yllätys ,jopa Kouvolan teatterin joukko oli saanut piiskatuksi näytelmästä ulos, utopiaa ja unta juuri sopivissa määrin. Unen tuntu välittyy katsojalle näytelmästä hienosti , lavasteet puvustukset ja ennen kaikkea äänitehosteet on suunniteltu upeasti tehden näytelmästä hyvin esteettisen kokonaisuuden. Näytelmän juonta vetää eteenpäin nuori nainen Agnes (Anna Ojanne),joka vie katsojan teatterinomaiseen esitykseen; rakkauden unen runouden ja perheen labyrinttiin jossa kaikki on mahdollista.

Unessa tärkeää ei ole juoni vaan pikemminkin se sanoma ,jota se yrittää välittää näkijälleen…eräänlaista elämän kuvaa. Nopeasti ajateltuna Uninäytelmässä ei ole mitään järkeä, absurdi kohtaus seuraa toistaan vailla minkäänlaista johtotähteä ,mutta vähänkin tarkemmin ajateltuna näytelmä välittää upeaa sanomaa; elämä on pelkkä kaaos, logiikka on pelkkä kaaos, millään ei ole mitään sen suurempaa merkitystä. Mielestäni näytelmä nauraa räkäisesti koko ihmiskunnalle ,armeijoineen, yliopiston professoreineen ja totuudenetsijöineen.

Kouvolan sinuhelaiset kävivät syksyllä Kouvolan teatterissa tapaamassa Tero Heinämäkeä, joka on ohjannut Strindbergin Uninäytelmän teatteriin. Ohjaaja kertoi meille näytelmästä. Myöhemmin kävimme katsomassa näytelmän ja haastattelemassa "Uninäytelmän" ohjaajaa, Tero Heinämäkeä Tero on työskennellyt Kouvolan teatterissa noin neljä kuukautta. Hän on aikaisemmin työskennellyt näyttelijänä, jolloin hän huomasi, että on myös paljon huonoja ohjaajia. Silloin hänessä heräsi halu tehdä asiat(ohjaukset)paremmin ja niinpä Tero päätti ryhtyä ohjaajaksi.

Kouvolassa ensimmäiseksi näytelmäksi valittiin "Uninäytelmä", koska esitykseen piti saada kaikki näyttelijät mukaan. Uninäytelmässä oli myös tarpeeksi haastetta vaateliaalle Terolle.

Teron mukaan näyttelijöiden kanssa ei ollut mitään suuria ongelmia. Näyttelijät olivat olleet kuulemma kilttejä, koska Teron mielestä mukana oli vielä alkuihastumista …

Näytelmän lavastus ja puvustus aloitettiin helmikuun lopussa, kesä pidettiin vapaana. Näytelmän toteuttaminen kesti ensimmäisestä ajatuksesta ensi-iltaan saakka noin puoli vuotta.

Näytelmää olivat suunnittelemassa Teron lisäksi lavastaja, pukusuunnittelija, valosuunnittelija ja äänisuunnittelija.

Työn rajoitukset

Toinen annetuista rajoituksista koski lavasteita. Alkuperäisessä näytelmätekstissä lavasteet ovat suuret ja massiiviset, mutta nyt Kouvolaan piti kuitenkin saada mahdollisemman "köyhät"/pienet lavasteet. Lisäksi kaikki näyttelijät oli saatava mukaan, jotta Tero uutena ohjaajana tutustuisi heihin. Muuten oli annettu vapaat kädet näytelmän toteuttamisessa.

Vaikeat kohdat

Vaikeimpana kohtana näytelmässä Tero pitää toisen näytöksen alkua. Se on kohta, jossa näyttelijät istuvat häpearannalla ja runoilija tulee mukaan kuvioihin. Lisäksi Teroa pelotti hieman näyttelijöiden roolinvaihtojen sujuminen.

Teron lempikohtaus näytelmässä on kotikohtaus, jossa palvelija hoitaa lasta ja päähenkilö pohtii avioliiton monimutkaisuutta. Kohtaus on helpoin kohta ymmärtää; se on myös surullisen hupaisa ja lisäksi helpoin näyttelijöille.

Mitä Tero ajattelee ohjauksen valmistuttua?

Päällimmäiseksi näytelmästä mieleen jäi helppous olla osana työryhmää, oli siis kiva tulla töihin. Näyttelijät olivat samalla tasolla ja kukaan ei ylinäytellyt. Siis näyttelijäryhmä oli hyvin yhtenäinen.

Millaista kritiikki on ollut?

Palaute on ollut positiivisen hämmentynyttä. On sanottu: " Ei se niin outo ollutkaan." Katsojat ovat ymmärtäneet näytelmästä enemmän kuin olivat kuvitelleet voivansa ymmärtää. Teron mukaan teatterin kuuluukin joskus hämmentää eikä olla vaan viihdettä.

Jos Tero saisi tehdä näytelmän uudestaan, hän yrittäisi tehdä vielä selkeämmän näyttämökuvan. Hän yksinkertaistaisi puvustusta ja lisäisi mustavalkoisuutta. Hän myös "leikkisi" enemmän uni-teemalla siten, että esim. joku näyttelijöistä nukahtaisi ja näytelmä olisi tämän uni.