Mitä ihmettä on tieteiskirjallisuus?
Jenni Perälä,15 v.
Ahveniston koulu, Hämeenlinna

Monelle sanoista science fiction, lyhennettynä scifi tai sci-fi, tulee mieleen avaruus. Pieniä sukkelia, humanoidien ohjaamia aluksia kiertelemässä toistensa ympärillä lasersalamien välähdellessä mustassa avaruudessa. Tästä mielikuvasta saamme kiittää 70-luvulla ensi-iltansa saanutta George Lucasin ohjaamaa avaruusseikkailutrilogiaa Star Wars – suomeksi Tähtien Sota. Vaikka science fictionia oli kirjoitettu jo paljon aiemminkin, sarjan kolmea ensimmäistä elokuvaa voitaneen pitää sen ponnahduslautana suuren yleisön tietoisuuteen ja suosioon.  

Mitä science fiction sitten tarkoittaa? Sana science on sananmukaisesti luonnontiede, fiction fiktiota, kuviteltua. Lähin suomalainen vastine nimelle on tieteiskirjallisuus. Science fictionin rajoja ei voi tarkalleen määrittää. Joiltain osiltaan se on hyvinkin lähellä fantasiakirjallisuutta, ja nämä kaksi lajia tulevat toisinaan sekoitetuiksi. Molemmissa liikutaan kuvitellussa maailmassa, ja molemmissa on mahdollisuus yliluonnolliseen. Kuitenkin siinä, missä fantasia tarjoaa välkkyviä tikareita maagisine ominaisuuksineen ja pergamenttikääröjä täynnä riimuin kirjoitettuja loitsuja, scifi lähtee toisaalle. Se antaa tekniikalle ja tieteille enemmän painoa; päähenkilöiden arkeen voi kuulua itsestään höyhenenkevyesti syrjään liukuvia ovia ja tekniikkaa, josta me vain haaveilemme. Kaupungit saattavat olla ilta-auringon valossa välkkyviä metropoleja, joiden tornien lomitse puikkelehtii lukematon määrä sulavia aluksia.

Tieteiskirjallisuus porautuu ihmiseen ja älyyn. Yleisessä käytössä on kolme termiä: robotti, androidi ja kyborgi. Robotti on mekaaninen laite, joka kykenee itsenäiseen ajatteluun, androidi on keinotekoisesta orgaanisesta materiaalista valmistettu, itsenäiseen ajatteluun kykenevä ihmisenkaltainen olento, kuten Frankensteinin hirviö. Kyberneettisestä organismista lyhennetty kyborgi tarkoittaa ihmisen ja koneen risteytystä, jonka luominen perustuu tieteellisiin keksintöihin.

Avaruudella on myös tärkeä osansa tieteiskirjallisuudessa. Ihmiskunnalle haetaan sieltä uutta asuinpaikkaa planeetta Maan ollessa saastunut, tuhon partaalla tai yksinkertaisesti liian täynnä. Siellä kohdataan vieraita lajeja ja tutkitaan sen arvoituksia. Toki scifi ei ole pelkkää leikkiä tekniikalla tai kuvittelua ihmisen ja humanoidin ensimmäisestä käden- ja lonkeronpuristuksesta. Sitä on luonnehdittu ’Mitä jos?’ -kirjallisuudeksi. Teoksellaan Ennen päivänlaskua ei voi, suomalainen Johanna Sinisalo kysyy ’Mitä jos peikkoja olisi olemassa?’ Robert Harrisin dekkari Kolmannen valtakunnan salaisuus tarjoaa vaihtoehtohistorian; entä jos Saksa olisi voittanut toisen maailmansodan?

Tieteiskirjallisuuden lukemisesta ole mitään mieltä pidättäytyä tekosyyllä, ettei muka ymmärrä. Tällainen käsitys on valitettavan usein muodostettu vain yhden tieteiskirjan jälkeen tai peräti kuulopuheiden perusteella. Se on valitettavaa, sillä scifi on täynnä mahdollisuuksia, joiden avaamiseen matemaattisen koulutuksen sijaan tarvitaan vain hippu mielikuvitusta.

Lähteet:

Bengtsson, N. 2001. Romuluinen robotti. Porvoo: Gummerus  

Sinisalo, J. 2000. Ennen päivänlaskua ei voi. 3. painos. Karisto Oy:n kirjapaino, Hämeenlinna: Tammi

 Harris, R. 1992. Kolmannen valtakunnan salaisuus. Helsinki: Otava.

Takaisin