Harri István Mäki: Sata makeaa suudelmaa
Linda Laino ja Vera Lätti, 7. lk.
Hämeenlinnan Yhteiskoulu,  Hämeenlinna

Sata makeaa suudelmaa on nopea lukea. Se kertoo 15-vuotiaasta pojasta nimeltä Aleksi. Aleksi asuu isänsä kanssa heidän omistamassaan hotellissa. Aleksi on netti- ja karkkiriippuvainen, mutta hänellä ei ole todellisia ystäviä muualla kuin netissä, kunnes hän tapaa tytön nimeltä Alina.  

Alina asuu isoäitinsä luona, ja he ovat juuri perustamassa kaupunkiin omaa kirjakauppaa. Alina ja Aleksi ystävystyvät heti, ja pikkuhiljaa heidän ystävyytensä alkaa muuttua ihastukseksi ja lopulta todelliseksi rakkaudeksi... Mutta kaikki kuitenkin muuttuu, kun Aleksi sairastuu vakavasti.

Kirjassa oli paljon ihania kohtia, mutta keräsimme niistä vain muutamia tälle palstalle.

"Suljin silmäni ja näin valkoisia salamoita. Tuntui kuin putoaisin hitaasti syvään kuiluun. Jostain kuului kaksitahtimopon ääni. Kaivoin taskujani, onneksi olin ostanut pahanpäivän varaksi vähän karkkia. Pistin salmiakkifisun suuhuni ja olo parani heti.

-Onko sun huono olo?
Aukaisin silmäni. Näin edessäni punahupparisen tytön, joka piti skootterimoposta kiinni. Sillä oli tuuheat kulmakarvat ja isot, huolestuneet silmät, pienten silmälasien takana. Pähkinänruskeat hiukset liehuivat vaaleanpunaisen kypärän alta. Tyttö kallisti päätään ja kosketti käsivarttani." ( s. 19 - 20)

"Tietokene piippasi vaativasti.
-Sinulle on postia, kone mankui naiseksi digitoidulla äänellä. Lisää sähköpostia Ireneltä.
Mun on ikävä sua. Miksä et heitä mulle meiliä??? Mitä sä ODOTAT? MÄ OLEN TÄÄLLÄ!

Irene ei ollut ikinä ennen käyttäytynyt näin. Mikä likkaa oikein vaivasi?  Olin kuullut hurjia juttuja nettimustasukkaisuudesta, mutta en koskaan, että mustasukkaisuus olisi koskenut Oikeata Elämää, jotain netin bittimeren ulkopuolista ulappaa. Samassa tietokone piipasi uudestaan:

! MÄ TIEDÄN ETSÄ OLET SIELLÄ ! Jos sulla kerran on NIIIIIIN huono omatunto miksä et kerro mulle suoraan etsä tapasit taas sen MÄREHTIVÄN NAUDAN?!?

Tähyilin hitaasti tummuvaa iltaa. Tilanne oli muuttumassa ihan pimeäksi. En halunnut enää lukea yhtään uhkausmeiliä. Irene oli tullut hulluksi mustasukkaisuudesta Oikeassa elämässä.
Apua!

Suljin rauhallisesti kaikki ohjelmat tietokoneesta, sammutin virran keskusyksiköstä ja monitorista." (s.47 - 48)

Mielestämme kirja oli kaunis, tunteellinen ja todentuntuinen. Se kertoo upeasti 15-vuotiaan pojan ensirakkaudesta ja elämän ylä- ja alamäistä, joista monien mutkien kautta selvitään.

Takaisin