Etusivu | Pääkirjoitus | Saammeko esittäytyä? | Kirjakuulumiset
Netlibris toimii | Tarjottimella | Kotikirjastomme | Meillä kylässä | Verkkoon jäänyttä


 


 

Takaisin

Aleksis Kivi taisteli  suomen kielestä
Ville Laine, 15 vuotta, Hämeenlinnan Yhteiskoulu, tutorit Sinikka Häppölä (Lammi), Ulla Lappalainen ja Anja Lydén-Sauri (Hämeenlinna)

KIVI-OPETUKSEN TUEKSI  

Ville: -Eiköhän tämä elokuva anna jokaiselle paljon enemmän kuin kouluopetus, vaikka kuinka tarkkaan keskittyisi. Aivan loistava.  

Anja: - Menkää ihmeessä katsomaan, jos koulun kiviopetus tympäisee, jos inhoatte ruotsin kieltä, jos rakastatte suomen kieltä ja Suomen maata, jos haluatte itkeä ja nauraa!

Kivi-elokuva oli minulle huikea elämys. Jari Halonen on onnistunut kuvaamaan Kiven elämän Kiven oman huumorin - Seitsemän veljeksen - hengessä. Filmi antaa tosiaankin kahdessa tunnissa niin hauskan ja koskettavan Kivi-tujauksen, ettei siihen pysty meikäläinen fossiili kymmenessäkään oppitunnissa, aaarrggh!  

Ulla: - Mielelläni näyttäisin tämän elokuvan kaikille yhdeksäsluokkalaisille kirjallisuusjakson aluksi, koska se johdattaisi suomalaisen kulttuurin juurille vallan mainiosti.  

Ville: - Useimmat meistä ovat aivan varmasti liian laiskoja ottaakseen itse selvää ko. henkilöstä, ja Kivi kuitenkin on jos jonkinlainen nimi tässä maassa.

 PARHAITA KOHTIA

Ville: - Mutta kaikkien ylitse kohoaa loppu, missä soudetaan järvellä ja noustaan kalliolle. Harvalla elokuvalla olen noin hienoa lopetusta nähnyt.

Ulla: - Minulle parhaiten jäivät mieleen alun lumiset maisemat ja hiihtelykohtaukset. Niissä suomalaisuus tuli vielä paremmin esiin kuin lopun kalliokohtauksessa.

Ville: - Siinä näytetään hienoja Suomalaisia maisemia.

Ulla: - Lopun onnellisuus ja harmonia olivat uutta.

Anja: - Minä pidin siitä, kun ryysyinen Aleksis astui ylioppilaslakki päässään Helsingin yliopiston luentosaliin ruotsia puhuvien hienostopoikien joukkoon. Aleksis tervehti heitä kuuluvasti suomeksi, jolloin syntyi hurja tappelu. Eihän yliopistossa sopinut puhua rahvaan kieltä, surkeata suomea!

Ville: - Parhaita kohtia olivat: Kivi esittelee kotiseutunsa maisemia Albinalle, suomenkielisen runon esitys porvarisbileissä ja Seitsemän Veljeksen kirjoitussessiot.

MUITA HAVAINTOJA MM. KIELESTÄ JA NÄYTTELIJÖISTÄ:

Ulla: - Kukaan ei liene tuonut aiemmin yhtä painokkaasti esiin kieliasiaa Kiven yhteydessä kuin Halonen tässä elokuvassa.

Sinikka: - Pidin elokuvasta kovasti. Siinä tuli selvästi esille Kiven ainutlaatuisuus. Hän kirjoitti suomeksi ja suomalaisille. Oli hyvä, että Nummisuutarien saamaa valtionpalkintoa korostettiin, sillä usein kirjailijasta muistetaan liiankin hyvin Seitsemän veljeksen rankka arvostelu. Muuten, Kivi tarjosi Kanervalaa tietääkseni Hämeenlinnassa jollekin sekatavarakauppiaalle, joka möi kirjasia maalaisille hyvin halvalla. Olen aina ajatellut, että täältä Hämeestä, jostain ullakolta, voisi löytyä Kanervala. Muutama kohtaus jäi mielestäni irralliseksi, mm. Kiven pyörtyminen, kun sai rukkaset.

Ulla: - Melko erikoinen kompositio elokuva on kuvauskulmiltaan ja tempoltaan.

Anja: - Uusi tuntematon näyttelijä Marko Tiusanen on täysosuma Kiven roolissa. Hän ääntää suomen kieltä selkeästi ja kauniisti. Ihailen Marko Tiusasen lausuntaa! En ole ikinä ennen kuullut yhtä kauniisti esitettyä "Maa kunnasten ja laaksojen, mi on tuo kaunoinen...".

Ei ihme, että Albina hurmaantui Aleksiksen lausuessa hänelle runonsa "Onnelliset". Tie naisen sydämeen käy runon kautta. Oli hyvä, ettei filmissä näytetty Kiven kuolemaa, vaikka ehkä kaipasin hänen viimeisiä sanojaan "Minä elän". (Johtuu varmaan vain siitä, että ne ovat tulleet aikaisempien filmien ja näytelmien vuoksi jo kliseeksi.)

Takaisin