Takaisin

Anja: -Eino Leinon Helkavirsissä on runo Tyyrin tytti. Se on legenda ihmeestä, mikä tapahtuu kiusatulle tytölle. Siteeraa pari säettä ja kommentoi!

Kalle: - "Tuossa Tyhjätär tulevi vailla kirkkovaattehia." Osuvasti ja kuvaavasti sanottu. Juuri se on tällaisissa runoissa parasta. Muuten nämä runot ovat outoja, sillä tajusin kaiken vasta, kun runo käytiin läpi luokassa.

Miikka: - Sitaatti "Kulki Luoja karjatietä muodossa maallisen urohon" on kuin jostain raamatusta. Hieno kumminkin ja aika jännä.

Susanna: - "Kukan antoi armo-Luoja: - Sulho on sinulla suuri!" Runon viesti on, että vaikka itse kuvittelet ettet kelpaa mihinkään tai kukaan ei hyväksy sinua, on olemassa kuitenkin joku, joka hyväksyy sinut omana itsenäsi.

Juha: - Runon viesti on mielestäni tämmöinen: Aina kun on edessä huonot ajat niin kyllä ne hyvät ajatkin lopulta koittaa ja selviää ikäänkuin voittajana maaliin. Minun kommenttini antaa varmaan uskoa huonot ajat kokeneille ja auttaa jaksamaan.

Alexandru: - Minun mielestäni runo oli hyvä ja jännittävä. Sisällä on fantasia kuten myös uskonto. "Joka neulan pistämältä suli pistos sydänalasta", metafora tarkoittaa että ommellessaan hametta tytti tuli iloiseksi. Runon viesti on "carpe diem". Tämä tarkoittaa, että pitää parantaa elämäänsä itse.

Anja: - Anton Tshehov (1860-1904) on liittänyt Suru-novellinsa alkuun moton "Kenelle surustani puhuisin...". Hevosajuri Jona Potapov yrittää löytää kuuntelijaa. Tämä 7-sivuinen haikean koominen kertomus herättää hilpeyttä, mutta nostaa samalla lukijan kurkkuun palan, jonka nieleskelyyn kuluu ajatuksia. Millaisia ajatuksia sinulla?

Kristiina: - Luettuani novellin aloin ajatella, kuinka kovasti joku voi haluta kertoa surustaan saamatta kuuntelijoita. On harmillista, että tässä maailmassa on tultu siihen, ettei haluta auttaa muita edes sen vertaa, että kuunneltaisiin. Vaikka novelli kuvasikin 1800-lukua, oli se myös aika hyvä kuvaus nykyaikaa.

Henri: - Tarinassa suru on kuvattu hyvin varsinkin siinä kohtaa: Jos Jonan rinta halkeaisi ja suru valuisi sieltä ulos... muuten novelli oli ihan hetelmä ja suruaiheessa on pysytty hyvin eikä siitä ole poikettu.

Emilia: - Mielestäni on hyvä lukea välillä tämän tyyppisiä novelleja, niin alkaa itsekin miettiä, millainen kuuntelija itse on. Minusta tuntuu, että ihmiset eivät uskalla kuunnella ja jakaa toisten ihmisten huolia ja suruja. Ihmettelin sitä, kun kaikki olivat niin tylyjä Jonalle. Hevonen oli hänen ainoa todellinen ystävä.

Piia: - Jos ajattelee omalta kannalta olisi aika kauheaa jos joku läheinen olisi kuollut ja kukaan ei kuuntelisi. Novelli loppui aika onnellisesti, lopultakin Jona löysi kuuntelijan, hevosensa, joka oli ollut koko ajan hänen kanssaan