Takaisin

Kymmenen teesiä Harry Pottereista
Aleksi Kujanpää
Kauklahden koulu 7.lk
Espoo
Katja Kujanpää
Hansakallion koulu 6.lk
Espoo

1. teesi
Rowling kierrättää ideoita

Rowling käyttää useita fantasiakirjallisuuden perusaineksia. Ja niin tekevät lukemattomat muutkin fantasiakirjailijat. Samoja ideoita käyttävät kaikki, ja eri fantasiakirjoista voi löytää monia yhtäläisyyksiä. 50% fantasiakirjoista päähenkilö on syntynyt pelastamaan maailman ja omaa yliluonnollisia kykyjä. Hahmona Harry ei siis ole mikään uusi keksintö, mutta ei erityisesti keneltäkään matkittukaan.

2. teesi
Rowlingin taikuudella ei ole pelisääntöjä

Yleensä taikuudella on fantasiakirjallisuudessa selvät rajat. Kirjoissa on määritelty, mitä voi ja mitä ei voi tehdä. Toiset kirjailijat tekevät selkeämmät rajat kuin toiset. Rowlingilla on taikomista rajoittava taikamininsteriö, mutta se ei kata Tylypahkan taikomista. Taikojen vaikutukset ovat usein epäselvät ja vaihtelevat, samoin taian tekemiseen tarvittavan osaamisen määrä. Toisaalta taikomisen yksityiskohtien selittäminen veisi pitkään, eikä välttämättä edes kiinnostaisi kaikkia lukijoita. Eikä tämä puute läheskään kaikkia häiritsekään.

3. teesi
Henkilöt ovat mustavalkoisia ja yksiulotteisia

Mustavalkoisuus kyllä pisti silmään ja häiritsi hieman. Henkilöt ovat aina selvästi joko hyviä tai pahoja. Harryn ja kumppaneiden suhtautuminen opettajiin varsinkin kolmessa ensimmäisessä kirjassa tuntui lapselliselta.Viisikkomainen asenne "Aikuiset ovat tyhmiä ja me lapset ratkaistaan tämä juttu" tuntui tavanomaisen typerältä. Henkilöistä jotkut ovat aina samanlaisia ja yksitoikkoisia, kuten Hermione, joka aina on samanlainen. Joistakin henkilöistä taas löytyy joka kirjassa uusia ominaisuuksia.

4. teesi
Kirjojen rakenne on epätasainen

Kirjojen loppuosassa on aina hyvin vauhdikas seikkailu, joka on kirjan jännityksen kohokohta. Seikkailu keskeytyy taas paikoin pitkiin ja yksityiskohtaisiin selityksiin, jossa Harrylle ja lukijalle selviää, mitä oikeastaan tapahtui. Toisaalta voi pohtia, onko tällainen nipottaminen asiallista.

5.teesi
Kirjat noudattavat samaa kaavaa

Kaikki Harry Potterit, etenkin kolme ensimmäistä, ovat olleet hyvinkin samanlaisia juoneltaan. Perusaineksia ovat Dursleyn perheen inhottavuus, huispausottelut, tupamestaruuteen pyrkiminen ja suuren arvoituksen ratkaiseminen. Joka kirjassa Pimeyden lordi Voldemort uhkaa Harrya . Loppukin on aina sama. Suuri seikkailu, konnan tunnustus ja sairaalasiivessä tapahtuva loppuselvittely. Neljäs kirja Liekehtivä pikari oli erilaisempi.

6. teesi
Kulissit ovat käyneet ahtaiksi

Kolmessa ensimmäisessä kirjassa tapahtumapaikat ja henkilöt alkoivat jo käydä tutuiksi ja liian ahtaiksi. Liekehtivässä pikarissa kolmivelhoturnajaiset ja muiden velhokoulujen väki piristivät tunnelmaa. Jospa seuraavassa kirjassa lähdettäisiin maailmanympärimatkalle, niin ei ahdistaisi.

7. teesi
Vieroittaako Harryn murrosikä nuoremmat lukijat?

Koska Harry vanhenee joka kirjassa vuoden, on nyt tultu siihen pisteeseen, että hän on astunut murrosiän rajan yli. Koska pienimmät lukijat ovat alle 8-vuotiaita, eivät murrosiän asiat välttämättä kiinnosta heitä samalla tavalla kuin vanhempia. Kriitikot ovatkin arvailleet, jaksavatko nuoremmat lukijat ja etenkin pojat tahkota teoksia eteenpäin sivumääränkin vielä kasvaessa. Kirjat ovat kuitenkin olevinaan niin kiehtovia, että emme usko kenenkään tosi potteristin luovuttavan.

8. teesi
Kirjoissa liikutaan hupaisan taikamaailman ja traagisen kuoleman välillä

Välillä kirjoissa on hyvinkin leppoisa tunnelma. Kerrotaan vitsejä, ostellaan taikakaramellejä ja eletään ilman huolen häivää. Välillä taas tapahtumat ovat melko järkyttäviä. Kuolleiden vanhempien tapaaminen tai ystävän kuolema on kenties tarkoitettu vanhemmille lukijoille. Meidän mielestämme kirja tarvitsee traagisiakin tapahtumia, mutta kevyt tunnelma virkistää.


9. teesi
Potter-kuume leviää kuin suu- ja sorkkatauti

Mistä Pottereiden käsittämätön suosio (yli 70 miljoonaa kappaletta) mahtaa johtua? Onko Potter-buumi markkinoinnin synnyttämä ilmiö? Lukevatko lapset kirjoja vain koska muutkin lukevat?

10. teesi:
Potterit kriitikoiden silmätikkuina suosionsa vuoksi?

Harry Pottereista on kirjoitettu myös useita murskatuomioita. Eräänä esimerkkinä Johanna Sinisalon Helsingin Sanomiin kirjoittama artikkeli "Uusia mausteita noitaliemessä", josta olemme saaneet inspiraation tämänkin kirjoittamiseen. Kaikki suosiota saanut arvioidaan suurennuslasin läpi, mutta löytyisikö puutteita niin paljon, jos Harry Potterit eivät olisi saavuttaneet valtavaa maailmanlaajuista suosiotaan. On myös syytä muistaa, että Rowling omien sanojensa mukaan kirjoittaa lapsille, ja kirjojen arvioiminen suurten venäläisten klassikoiden asteikolla on liioiteltua. Eräs kiintoisa piirre on myös se, miten tietyt kirjailijat tuntuvat olevan hieman käärmeissään Pottereiden saamasta suosiosta. Kaipa se käy itsetunnon päälle, kun lapset kouluissa eivät muusta puhukaan kuin Pottereista. Toisaalta Harry Potterin on sanottu raivaavan tilaa myös muulle kirjallisuudelle lukemattomien lasten piirissä.


Kirjoittajat eivät ole voittaneet vuoden 2000 kirjallisuuden Finlandia-palkintoa.