Hämeenlinnan nuoret tekivät rap-musikaalin Pasianssimysteerio-kirjasta
Elsa Pardonen, 13v. 
Hämeenlinnan Yhteiskoulu, 7. lk.

Takaisin

RANKKAA HARJOITTELUA

Hämeenlinnan Miniteatterin Matkapeli-musikaalissa esiintynyt sinuhekurssilainen Elsa Pardonen kertoo esityksestä ja sen harjoittelusta näin:

Alkukeväästä 2000 Hämeenlinnan Miniteatterilla alkoivat Matkapelin harjoitukset. Näytelmän harjoittelu oli välillä aika rankkaakin. Ennen ensi-iltaa harjoittelimme melkein joka päivä heti koulun jälkeen iltaan asti. Siinä saivat muut harrastukset jäädä. Periaatteessa se oli hauskaa. Oli tietenkin rassaavaa käydä kohtaukset noin miljoonaan kertaan läpi, mutta hauskassa seurassa aika kului kuitenkin kuin siivillä! Silloin kun esitykset loppuivat, jäi jotenkin kaipaamaan sitä iänikuista rutiinia. Vähän aikaa elämässä oli kuin pieni tyhjiö.


ÄITIÄ ETSIMÄSSÄ

Matkapeli on näytelmä, joka kertoo pojan ja isän sekavasta suhteesta ja yrityksestä saada äiti palaamaan kotiin. Äiti oli vain lähtenyt, kun poika, Hans-Thomas, oli neljävuotias. Näytelmässä alkoholisoitunut isä ja Hans-Thomas vaeltavat Euroopan halki äitiä etsimään.

Pasianssimysteerio on puolin ja toisin filosofinen kertomus, joten näytelmäkin on varsin samanlainen. Juonesta on vaikea saada kiinni, koska tapahtumat etenevät nopeasti ja näytelmässä pompitaan edestaas kahden rinnakkaisen maailman (todellisen maailman ja "pullakirjamaailman") välillä.

Näytelmän loppu oli hieman turhan nopea, mutta kuulemma kirjassa kaikki tapahtuu vielä nopeammin! Tarinan ymmärtämiseen tarvitaan hieman pohdiskelua. Ehkäpä heti Matkapelin näkemisen jälkeen ei ymmärrä juonta, mutta kun sitä vähän aikaa on pohtinut, alkaa se loksahdella paikoillensa. Kuten Miniteatterin johtaja Marja Myllyniemi sanoi, näytelmästä löytää aina jotakin uutta. Ymmärtää jonkin lauseen tärkeyden, jota ei ole ennen edes huomannut.

Vaikeaselkoisuudestaan huolimatta näytelmä oli näyttävä efekteiltänsä ja tunnelatauksiltansa. Dramaturgi Pia Houni omistikin tekstin lapsille, jotka ovat matkalla.

NUORILLA NÄYTTELIJÖILLÄ KYKYJÄ

- Pidin Matkapelistä, kertoo Julius Korelin. Juoni oli sopivan salaperäinen ja outo. Ei liian helpoksi sorvattu. Erityisesti minua hämmensi, kuinka hienosti noin nuoret lahjakkuudet saattoivat osoittaa uskomattomia näyttelijän kykyjä. Kuitenkin minua jäi hitusen vaivaamaan, miksi äiti oli lähtenyt pois. Nykyään se on melko yleistä, mutta ei kuitenkaan NORMAALIA!!!

LISÄÄ NUORTEN KOMMENTTEJA MATKAPELI-ESITYKSESTÄ:

Hanna:
Jos nyt kysyttäisiin, en osaisi varmaan kertoa juonesta mitään!

Ilmari:
Oli muuten ensimmäinen kertaani Miniteatterissa.

Mari S. ja Meri:
Matkapeli oli hyvä ja näyttelijät olivat erinomaisia!
Olisi ehkä pitänyt lukea ensin kirja. Liikutuimme suuresti isän ja pojan välisestä suhteesta. Varsinkin halauskohtauksessa tuli ihan tippa linssiin!

Eva:
Niin vaikeasta kirjasta oli saatu noinkin selvä näytelmä!!!

Jenni P.:
Näytelmän puvustus oli onnistunut: kirjan pelikorteillakin oli maasta riippuen samanlaiset puvut (paitsi jokerilla).
Ja avarsihan se kieltämättä uusia ulottuvuuksia nähdä omia luokka- ja koulutovereita siellä lavalla.

Tarina itse on mielestäni nerokas. Sisemmästä rasiasta löytyy ulommainen rasia. Juonen tajuamiseen voi mennä hetki jos toinenkin, mutta lopunperin, kaikessa on jotain järkeä.