Hämeenlinnan sinuhelaiset keskustelevat Neil Gaimanin kirjasta  Newerwhere 

Takaisin

Jenni:
Neil Gaiman on nero (tähän mielipiteeseen ovat vaikuttaneet myös Tähtisumua ja Sandmanit)
Kirjan tunnelma on mahtava.

Ville:
Gaiman on nero.

Kaisa (tutor):
Itse en ole oikein päässyt fantasiaan sisään. Johtunee kai siitä, että aloitin Sormusten herralla ja sen jälkeen harva tuntuu enää miltään. Tai sitten olen ikivanha. MUTTA nyt kolahti! Gailman luo sellaisen ajatusmyllytyksen, ettei paremmasta väliä.

Ville:
Muistan, että yllättäviä juonenkäänteitä ei puuttunut...

Erika:
En ole lukenut aikaisemmin fantasiaa ja tämä oli suuri yllätys minulle! Ehkä vaihdan ihmissuhdekirjat fantasiaan!

Jenni:
Erika, fantasiaa kannattaa lukea, mutta eihän sinun ole pakko luopua ihmissuhdekirjoista.

Kaisa (tutor):
Mistä kiikastaa, kun huippuhyvät kirjat siirtyvät kuviksi, filmeiksi mieleeni? Elän mukana pikku sivuroolissa ja kun teksti loppuu, putoan takaisin sohvalle pöllämystyneenä. Päässä vikaa?

Olli:
Olen lukenut kirjasta muutaman ensimmäisen sivun ja takakannen ja olettaisin, että päähenkilö jollakin tavalla palaa ajassa taaksepäin tai muuta sellaista. Mitä mieltä te muut olette kirjan alusta?

Linnea:
Alku ja takakansi olivat mielestäni kivankuuloisia ja vaikuttivat jännittävältä. Kun luin eteenpäin, huomasin tekstin olevan melko sekavaa, koska siinä kerrottiin kahdesta eri tapahtumasta eli siitä kun Richard oli lähdössä Lontooseen ja tapahtumista "alapuolisessa Lontoossa", jossa herra Croup ja herra Vandemar "seikkailevat".

Olli, oletit, että Richard palaa ajassa taaksepäin. Olen eri mieltä. Alussa kirjoitettiin Croupista ja Vandemarista, kun he olivat 1500-luvulla ja ymmärsin, että he olivat vain käymässä siellä ja palasivat takaisin Alapuoliseen Lontooseen ja päähenkilö eli Richard vain joutuu siihen toiseen maailmaan eli alapuoliseen Lontooseen, mielestäni ei ajassa taaksepäin. Hänhän meni työpaikalleen, mutta häntä ei vain tunnettu, mutta muuten kaikki oli ennallaan!

Ymmärsittekö? Kertokaa ihmeessä omia mielipiteitänne.

Olli:
No itse asiassa oletukseni oli tavallaan vain ennustus ja kyllähän minä nyt tiedän, että hän joutui vain toiseen maailmaan. Vaikka tavallaan se oli sama maailma, meidän alapuolellamme vain.

Sanni:
Täytyy sanoa, että oli todella hyvin kirjoitettu kirja. Tuntui jännältä lukea, kuinka toisesta Lontoosta tulleita eivät "tavalliset" ihmiset näe. Tai jos näkevät,niin eivät tunnista. Kirjassa on jännitystä. Richardista tuntui varmaan ihmeelliseltä joutua alapuoliseen Lontooseen ja tutustua Doorin ystäviin ja vihollisiin. Mitä te muut piditte kirjasta ja sen nopeasta toiminnasta?

Olli:
Nopeasta toiminnasta nyt en taas olisi niin varma, sillä mielestäni varsinainen toiminta alkoi vasta puolessa välissä.

Alussa Richard oli aika hassu, kun kyseli ja epäili esim. British Museumin aseman tai enkeli Islingtonin olemassa olosta.

Niina: Siihen asti, mihin olen ehtinyt lukemaan, kirja on ollut tosi huono! Enkä edes pidä fantasiakirjoista. Kyseinen kirja on ensimmäinen fantasiakirjani.

Linnea:
Niina, hassua, että voit sanoa, ettet pidä fantasiakirjoista, kun et ole edes lukenut niitä aikaisemmin. Fantasiakirjoja on monenlaisia ja moneen eri makuun ja sinullekin voisi löytyä jokin mieleinen sarja. Älä tuomitse koko fantasiakirjallisuutta yhden kirjan perusteella. Sinun pitää perustella, miksi et pidä siitä. Ymmärrän kyllä mielipiteesi ja sinulla on oikeus ilmaista se, mutta kerro mikä tekee sen, ettet pidä kirjasta.

Ulla (tutor):
Hassua, että olen itsekin vielä pari vuotta sitten ajatellut Niinan tavoin, etten ole kiinnostunut fantasiasta. Mutta miten monenlaisia kirjoja fantasiaan mahtuu aina Lindgrenin Peppi Pitkätossusta ja Carrolin Liisa Ihmemaassa -kirjasta Salvatoren Musta haltia -trilogiaan puhumattakaan Rowlingin tai Pratchettin kirjoista jne.

Neverwhere tuntui olevan taas aivan omaa lajiaan. Herra Croup ja Vandemar toivat heti alussa teokseen jännitystä. Jotenkin he olivat täysin mahdottomia henkilöitä, mutta siitä huolimatta kiinnostavia tavallisen Richardin rinnalla.

Minun mielestäni Richard muuttui aika lailla. Vallankin kirjan loppuratkaisu jäi mietityttämään. Miksi Richard teki valintansa?

Tästä asiasta ja tietysti muustakin kuulisin mielelläni lisää teidän muiden lukijoiden ajatuksia.

Jenni:
Minusta Neverwherwen loppuratkaisu oli jotenkin oikeanlainen. Se tekee tarinasta ehjän.

Sanni:
Luulisin että Richardin valinta johtui siitä, mitä hän ajatteli "tavallisesta" elämästä: että elämä on tylsää. Hän saisi yläpuolisessa Lontoossa ehkä uuden palkankorotuksen ja menisi naimisiin, mutta ei tapahtuisi mitään "jännää". Alapuolisessa Lontoossa taas ei koskaan tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Richard kaipasi vain toimintaa vai kuinka?

Olli:
Richardin valinta saattoi perustua siihenkin, että hän ei mielestään enää kuulunut yläpuoliseen Lontooseen, koska hänet oli ensin unohdettu vähäksi aikaa, ja sitten luultu, että hän vain kävi Mallorcalla.

Linnea:
Minäkin olisin palannut takaisin Doorin ja muiden luo. Elämä Lontoossa tuntui lopulta erittäin tyhjältä. Minunkin mielestä kirja loppui suoraan sanottuna kesken. Toivon, että siitä tulisi jatkoa. Muistatteko kun alussa se mummeli sanoi Richardille jotain, että "se alkaa ovista", niin voisikohan se tarkoittaa Dooria - sehän on suomeksi ovi (= a door)?

Jenni:
Minunkin mielestäni vanha mummeli kirjan alussa tarkoitti Dooria tai sitten ovia, joita Door avasi. Doorin nimeksihän ilmoitettiin myös Doreen(?).

Olli: Minä tuumasin kanssa niin, että se tarkoitti ovia, joita Door avasi.

Elsa:
Heti kun luin pari sivua kirjasta, huomasin, että se tulee loppumaan kesken! Mutta yhdestä asiasta minä en pitänyt: kirjassa oli eläinliiskauskohtauksia! Koiranpennun jyrsiminen tai rotan kallon murskaus peukalolla ja etusormella, kun rotta vetelee viimeisiään. Yök! Puolustakaamme rottien oikeuksia! Mitä mieltä te muut olette tämmöisestä?

Se oli todella hyvä kirja muuten! Ensimmäinen fantasiakirjani. Suosittelen.

Arvasin muuten, että kun markiisi ns. kuoli, hän tulisi vielä heräämään eloon. Olisi aika tyly loppu, jos markiisi ei olisi noussut kuolleista.

Olli:
Mielestäni kirja loppui kesken. Tuntui kuin se olisi ollut vain jonkin sarjan ensimmäinen osa. Toisaalta se saattoi olla kirjailijan tarkoitus, saada lukija miettimään mitä sitten tapahtuu.

Julius:
Alussa Neverwhere tuntui melko ikävältä, suorastaan tylsältä. Olin odottanut räväkkää menoa ja leiskuvia loitsuja (joihin takakansikin mielestäni viittasi), mutta ei. Innostukseni lopahti enkä päässyt oikein puusta pitkään. Onneksi kirja alkoikin myöhemmässä vaiheessa muotoutua hienoksi, sokkeloiseksi kokonaisuudeksi.

Richardin seikkailut eivät aivan yhtä hyvin temmanneet mukaansa kuin esim. Uinu, uinu lemmikissä, mutta hienosti kuitenkin. Tekstissä oli taidokkaita käännekohtia, mutta jotkut tapahtumat tuntuivat hiukan lapsellisilta: markiisin tappo kävi Groupilta ja hänen kaveriltaan liiankin helposti. Tosin olihan markiisin kenties tarkoituskin kuolla. Syyllinen oli yllättävä, enkeli! No, kaikkea sattuu.

Loppu tuntui ihmeelliseltä. Olisi luullut Richardin haluavan palata kaltaistensa joukkoon, Jessican sylkkiin. Ehkä liian tavallista.

Otto:
Niin mutta Croup ja Vandermaar olivat "aika-avaruuden parhaita salamurhaajia" ja muutenkin lähinnä Teräsmiestä muistuttavia henkilöitä.

Jenni:
Julius, sananen. Mielestäni Richard halusi palata "alapuolelle", sillä siellä vierailtuaan hän tajusi 'tavallisen' elämän tympeyden.

Neverwherestähän tehdään TV-sarjaa. Olisi hienoa saada se Suomen valtakunnalliseen tv-levitykseenkin!

Olli:
Lukiessani olin merkinnyt päiväkirjaani, että kirjan kieli on aika värikästä. Kun vertaan kirjan kiroilua esim. televisiosta tulleen Batmaniin, jossa Robin kiroaa vain "Pyhä pamaus", tai jotain vastaavaa, ero on selvä.

Ulla:
Siitä kun luin Neverwhere-kirjan, on jo jokunen viikko. Täytyy varmaan tarkistaa kirjasta, millaisia kirosanoja siinä käytettiin. Hatara muistikuvani yrittää toitottaa, että ne olivat jotenkin huvittavia kuten Aleksis Kivellä. Löytäisitkö sinä Olli tai joku muu lukija ihan konkreettisia esimerkkejä värikkäästä sananvalinnasta ja kiroilusta?

Jenni:
Neverwheren kieli on todella värikästä, ensimmäisenä tuli mieleeni Jaarli, joka sanoi: "...suolistettu ja kuivattu kuin jokin... tuota, joka on suolistettu ja kuivattu kuin..." Se ei tainnut mennä tarkalleen noin, mutta siihen suuntaan kuitenkin.

Otto:
Noh, kirja oli TOSI hyvä. (Luin päivässä.) Jäin kaipaamaan monesta asiasta lisätietoa. Tietääkö kukaan, saako sitä mistään? Minulle tuli Alapuolisesta Lontoosta mieleen keskiaikainen maailma, tuliko teille?

Olli:
Minulle tuli tuon takakansitekstin perusteella myös mieleen keskiaika.

Niko: Kannen ja alun perusteella perusteella kirja vaikutti tylsältä mutta se muuttui paljon paremmaksi loppua kohden. Juoni oli omaperäinen ja ihan hyvä.

Ulla:
Saimme aikaan mielenkiintoista keskustelua. Kokoan vielä vähän keskustelun pääkohtia: Sannin mielestä kirja oli hyvin kirjoitettu ja sisälsi nopeaa toimintaa. Ollin mielestä toiminta alkoi vasta puolivälissä ja kirja loppui melkein kesken. Linneaa haittasivat kerronnan näkökulman vaihtelut ja Niinaa ärsytti ainakin teoksen alku. Elsan niskakarvat nousivat pystyyn raakojen eläinmurhien vuoksi. Lontoon alapuolisen rinnakkaismaailmaan sijoittunut romaani herätti lukijoissa paljon ajatuksia. Hyvä niin.

Sami (keskustelun kommentoija, ei itse mukana):
Neverwheren marraskuun keskustelussa kaikki kehuivat kirjaa ja olivat innostuneita kirjasta ja ovat olleet hyvin mukana ja pysyneet asiassa.

Julius (keskustelun toinen kommentoija):
Niin kuin saatatte huomata Neverwhere oli erittäin hyvä pakkaus: se antoi mahdollisuuksia monille eri mielipiteille ja herätti hienoja ja monipuolisia keskusteluja. Ensimmäistä keskustelujen kokoajaa lainaten oli pysytty hyvin asiassa eikä ollut harhauduttu teille tietämättömille. Ihmiset jaksavat jatkaa tällaisiä keskusteluja, joissa ei aina vain jauheta yhtä ja samaa. 

Takaisin

Onko rinnakkaismaailmoja olemassa?

Jenni:
No, itse uskon rinnakkaismaailmoihin, vaikkei mitään näyttöä niistä olekaan. Voisin vierailla rinnakkaismaailmassa, jos kykenisin. Philip Pullmanin Kultainen kompassi ja Salaperäinen Veitsi antavat asiaan kiintoisan näkökulman.

Olli:
Harry Potterissa taitaa olla myös rinnakkaismaailma.

Linnea:
Jos rinnakkaismaailmoja olisi olemassa, niin en ainakaan tahtoisi joutua sinne. Enkä myöskään tahtoisi kenenkään tutun yhtäkkiä häviävän ja unohtuvan tästä maailmasta. Onneksi rinnakkaismaailmaa ei ole kuin tarinoissa.

Ville:
Eikös kaikki mikä on jotain muuta kuin täsmälleen tämä maailma ole tavallaan rinnakkaismaailma?

Jenni:
Kyllä, Olli ja varsinkin Ville. Maapalloltakin löytyy monia rinnakkaismaailmoja niin luonnon ja muun ympäristön kuin ihmisten ja tapojenkin suhteen. Esimerkkinä vaikkapa Siperia verrattuna Chileen. Sanan rinnakkaismaailma voi käsittää niin monella tavalla. Eivätkö ihmisten fantasiatkin ole periaatteessa rinnakkaismaailmoja?

Olli:
Rinnakkaismaailmat voisivat olla oikeastaan aika jännittäviä paikkoja, sehän riippuu ihan siitä millainen paikka se olisi. Voisi tuntua aivan siltä, kuin menisi esim. toiseen maahan. Toiset rinnakkaismaailmat voisivat olla kivoja paikkoja, toiset taas pelottavia. Niinhän se nykyäänkin on ihan oikeasti. Venäjällä on todennäköisesti aivan erilainen kulttuuri kuin esimerkiksi Australiassa tai Färsaarilla.

Jenni:
Linnea, oletko varma, ettei rinnakkaismaailmoja ole kuin tarinoissa? Voitko vannoa? Tieteellisesti ei tietääkseni ole todistettu rinnakkaismaailmoita mahdottomuudeksi.

Olli:
Mielestäni rinnakkaismaailmojen olemassaolo on mahdollista. Voimme ottaa esimerkin Neil Gaimanin kirjasta Newerwhere. Kun ihmiset keskustelevat jonkun toisen kanssa, joka nyt olisi vaikka jostakin rinnakkaismaailmasta, ja unohtavat keskustelunsa kokonaan, niin miksi joku alkaisi tutkia rinnakkaismaailmoja, varsinkin kun järki sanoo vastaan.

Takaisin