Etusivu | Pääkirjoitus | Saammeko esittäytyä? | Kirjakuulumiset
Netlibris toimii | Tarjottimella | Kotikirjastomme | Meillä kylässä | Verkkoon jäänyttä


 

 


Grimmin satuja

Takaisin

Tittelintuure
Eevamari Lehtonen
 Saarniston koulun 4. a-luokka 
Uusikaupunki


Grimmin veljesten satu Tittelintuure on hyvä. Kaikki keksityt nimet, juoni ja kaikki ! Mutta se kuulosta kyllä omituiselta, kun joku polkee jalallaan lattian rikki. Ja miten joku voi luvata oman lapsensa jollekin, jota ei edes tunne! Muuten satu on hyvin keksitty ja hauska!

Lumikki
Hanna Raitanen
 Saarniston koulun 4. a-luokka
 Uusikaupunki


Lumikki-kirja kertoo tytöstä, jonka äiti kuoli heti tytön synnyttyä. Vuoden kuluttua kuningas nai toisen puolison. Hän oli kaunis nainen, mutta ylpeä ja ylimielinen eikä voinut sietää jos joku oli häntä kauniimpi. Hänellä oli taikapeili. Kun hän astui sen eteen ja sanoi "Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin!" Niin peili vastasi "Olet kuningatar maassa ihanin!" Silloin kuningatar oli tyytyväinen. Mutta Lumikki kasvoi ja tuli vielä kauniimmaksi, ja kun hän oli 17 vuotta, oli hän kauniimpi kuin kuningatar. Kun kuningatar taas istui peilin eteen ja kysyi "Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin". Mutta peili vastasi "Kuningatar jos täällä voiton vie, tuhat verroin Lumikki kauniimpi lie." Kuningatar raivostui. Ja niin pian kun hän näki tytön, muuttui hänen mielensä ja alkoi vihata tyttöä. Kuningatar käski metsämiehen luokseen ja sanoi "Vie lapsi metsään, en tahdo nähdä häntä enää ikinä." - Jos kiinnostuit, voit etsiä kirjan käsiisi ja katsoa kuinka kirjassa lopulta käy.

Kettu, hevonen ja leijona
Jonna Sura
 Saarniston koulun 4. lk.
Uusikaupunki


Tämä Grimmin satu kertoo maatilalla työskennelleestä hevosesta, jonka isäntä käski tuoda hänelle leijonan tai hevonen joutuisi hankkimaan ruokansa itse. Hevonen oli jo niin vanha, että ei enää jaksanut tehdä töitä. Isäntä oli varma, ettei hevonen pysty hankkimaan hänelle leijonaa. Eikä isäntä halunnut maksaa itse hevosen ruokia, joten hän ajoi hevosen metsään hakemaan leijonaa. Matkalla hevonen tapasi ketun. Kettu oli viekas, mutta myös ystävällinen koska auttoi hevosta saamaan leijonan. Kettu sanoi leijonalle:
- Tule, tuolla niityllä on kuollut hevonen, siitä saa hyvän aterian.
Leijona lähti niitylle ja kettu ehdotti, että leijona veisi hevosen luolaansa ja leijona suostui ja kettu alkoi sitoa muka hevosta leijonan perään, mutta sitoikin leijonan hevosen perään ja käski hevosen viedä sen isännälleen. Kun isäntä näki hevosen ja leijonan, hän leppyi ja lupasi hoitaa hevosta hyvin, kun se oli tuonut hänelle leijonan.

Takaisin