|
Takaisin
Henkilökuvassa
sodankyläläinen äidinkielen opettaja Brita Turunen
Susanna Karkkola 8. lk.
Jeesiönrannan koulu, Sodankylä
Koputan rohkeasti äidinkielenluokan oveen. Tiedän, että
luokassa on meneillään
teatterityön tunti. Äidinkielen opettaja Brita Turunen avaa
oven touhukkaaseen
tyyliinsä. Silmistä voi nähdä hänen selaavan sisäisen
muistikirjansa sivuja. Epävarmasti kysyn, muistaako opettaja
vielä, että sovimme haastattelusta tänään. Varma vastaus
kertoo hänen muistavan.
Oppilaat saavat lukea keskenään dialogiharjoitusta: Minna
Canthin Murtovarkautta.
Opettaja johdattelee minut pieneen varastohuoneeseen.
Hän raivaa kaksi penkkiä tyhjäksi tavaroista, ja pääsen
aloittamaan. Tapani mukaan
unohdin etukäteen kirjoittamani kysymykset kotiin, joten päätän
selviytyä haastattelusta improvisoiden.
- Ensimmäinen ammattiin liittyvä haaveeni oli ura
kirjailijana. Se oli sellainen
nuoren tytön haave, kertoo Brita Turunen hymyillen.
- Kirjoittelin jo nuorena paljon runoja, sanoituksia
lauluihin, novelleja - kaiken näköistä.
Ennen kirjailijan ammattia haaveilin myös urasta musiikin
alalla.Varmasti sieltä ammatti olisikin löytynyt, mutta
kuulovamman vuoksi musiikki täytyi
pitää vain rakkaana harrastuksena. Ei yhden korvan varaan
voi musiikkia
rakentaa, hän kertoilee.
- Suunnittelin myös pyrkiväni lukemaan kuvataidetta,
mutta kun pääsin opiskelemaan
suomen kieltä, päätin, että ryhdyn äidinkielen
opettajaksi. Enkä todellakaan
ole katunut, opettaja sanoo varmasti.
Brita Turunen on aina tehnyt paljon. Nuorempana hän
harrasti myös balettia ja kansantanssia maalaamisen,
pianonsoiton, laulamisen, lukemisen ja
kirjoittamisen lisäksi. Hämmästelen ääneen, miten
tuota kaikkea ehtii!
- Kaikkea ehtii, kun haluaa. Musiikki oli perheemme
yhteinen harrastus. Jos vanhempani
eivät silloin olisi kannustaneet minua, isä soittamaan ja äiti
kirjoittamaan, en tekisi nyt sitä, mitä teen. Ympäristön
tuki on tärkeää.
Minua ei ole
koskaan kielletty tekemästä mitään. Ainoastaan silloin,
kun toimin monen
kuoron johtajana ja olin useita iltoja poissa kotoa,
kyseltiin, löytyisikö
sitä aikaa joskus perheellekin. Kyllähän sitä sitten löytyi,
hän sanoo hyväntuulisena.
- Päätin ryhtyä opiskelemaan suomen kieltä
lukiovuosinani. Oli seitsemäntoista
- kävin siis toista vuotta lukiota. Pääsin jäseneksi
Pohjoiset kirjailijat
ry:hyn. Olin aiemmin liittynyt kemiläisen kirjailijan Lauri
Kaarron harrastajakirjoittajapiiriin.
Hän neuvoi minua kirjoittamisessa ja oli minulle
tärkeä opettaja ja tuki. Kirjoittajapiirimme
kokoontui parina iltana viikossa ja istuimme
joskus montakin tuntia lukien toistemme kirjoituksia, Brita
Turunen muistelee.
Filosofian maisterin tutkinnon Brita Turunen suoritti
Helsingin yliopistossa pääaineenaan
kirjallisuus.
- Olin hyvin tunnollinen opiskelija. Pääsin nopeasti
mukaan työelämään. Jo toisena
opintovuonna aloin toimia opettajan ammatissa.
Brita Turusen ensimmäinen työpaikka oli Helsingin Arabian
kaupunginosan silloisessa kansakoulussa kolmannen luokan
opettajana.
- Silloin totesin haluavani opettaa vanhempia oppilaita,
mikä olikin tietysti koulutukseni
puolesta selvää, hän sanoo reippaasti.
Tiedustelen maisteri Turusen päätymisestä tänne
Sodankylään. Brita Turunen vastaa
nauraen:
- Avioliiton kautta! Olen sydämeltäni lappilainen, koska
vietin lapsuuteni Kemissä.
Niinä 14 vuotena, jotka olen Helsingissä asunut, olen aina
keväisin heti loman
alettua ajanut kesäksi tänne pohjoiseen. Kun menin
naimisiin, päädyin
kolmeksi vuodeksi Kiirunaan mieheni työn takia. Sieltä
tulimme Sodankylään.
Täällä olen viihtynyt hyvin opettajana.
- Olen onnistunut toteuttamaan monia haaveitani. Koko elämä
loppuu, kun haaveet
loppuvat. Niitä siis on vielä monia toteuttamatta. Kaikkia
niistä ei kerrota,
mutta nyt kiinnostaa pohjoisen kirjallisuuden tutkiminen.
Haave kirjailijan
urasta on jäänyt. Nyt ystävät tukevat kirjallisuuden
tutkimisessa.
Erityisesti olen kiinnostunut Tornionlakkson
suomenkielisestä kirjallisuudesta,Turunen paljastaa.
Miksi sitten suomen kieli on niin kiehtovaa? Siihen vastaus
on lyhyt ja ytimekäs:
- Suomen kieli on maailman älykkäin kieli.
Vielä haluan tietää, mitä ominaisuuksia täytyisi olla
nuorella, joka haaveilee urasta
suomen kielen, kirjoittamisen tai kirjallisuuden alalla:
- Tärkeintä on uskoa kykyynsä ajatella. Ajatustensa
kautta kirjallisuuden tutkija
tarkastelee aina samalla myös itseään. Kielitaito on myös
tärkeä.
Kirjojen lukemiseen tarvitaan monen kielen osaamista.
Joskus voi tulla eteen kirja,
joka pitäisi lukea, mutta se on kirjoitettu vieraalla kielellä,
jota et ole opiskellut.
Silloin kieltä täytyy vain alkaa opetella. Sen verran täytyy
nähdä vaivaa,
ilmoittaa Brita Turunen kuin itsestäänselvyyden.
Nousen ylös tuolilta ja alan tehdä lähtöä. Pää on täynnä
ajatuksia, monia keskustelun
herättämiä mietteitä ja haaveita. Niinhän se oli: jos
haaveet loppuvat,
loppuu myös elämä. Itsekseni hymyillen lähden luokasta.
Vasta kun olen
sulkenut oven huomaan, että olen unohtanut kiittää
haastattelusta.
Takaisin
|
