Takaisin

Minä ja kirjat 
Essi Pulju
Orajärven koulu, 5. lk
Sodankylä 

Minä pidän kirjoista paljon, ja olenkin lukenut niitä monia kymmeniä. Minä luen enimmäkseen jännitys- ja hevoskirjoja. Minä opin 0-luokalla lukemaan.

Silloin, kun olin pieni, äiti luki minulle melkein joka ilta iltasadun. Joskus vieläkin, jos äiti lukee Nooralle iltasatua, minä menen kuuntelemaan. Minun on pakko joka ilta lukea jonkin verran, että saan unen päästä kiinni.

Tällä hetkellä minulla on Taru sormusten herrasta -kirja kesken, mutta minä en lue sitä iltaisin, koska muuten minä näen painajaisia. Jos minulla ei ole mitään lukemista illalla, käyn etsimässä Nooran huoneesta lasten kirjan.

Erityisesti pidän Nummelan ponitalli-kirjoista ja Harry Pottereista. Eläinkirjat kuten Seitsemän tassua ja Penny sekä Eläinten arkki ovat myös mieleeni.

Luen noin viisi kirjaa kuukaudessa, itse asiassa paljon enemmänkin. Olen nykyään kirjallisuuskerhossa Matildassa, joka toimii enimmäkseen internetissä.

Toivoisin, että uudet Harry Potterit tulisivat myyntiin pian. Jännityskirjojen lukemisen aloitin 1-luokalla. Äitini monesti marmattaa minulle, että luen liikaa kirjoja, mutta minusta se on hauskaa.

Yleensäkin luen sängyssäni selälläni. Luen myös taksissa koulun jälkeen, jos minulla on repussa kirja. Luen myös lehtiä paljon, etenkin Aku-Ankkoja, Villivarsoja ja Hevoshulluja.

Nykyään olen Pollux-hevoskerhossa, josta saan paljon heppakirjoja.  

Takaisin

Minä ja kirjat
                           Johannes Turunen
Orajärven koulu, 6. lk.
Sodankylä

Pienenä minulle luettiin aika paljon lastenkirjoja. Katselin myös sellaisia kirjoja, joissa kuunneltiin kasetilta kuviin liittyvät äänet, ja välillä käännettiin sivua. Niitä oli kiva katsella ja kuunnella.

Koulun ensimmäisillä luokilla en ole lukenut kovinkaan paljon, muuta kuin vitsikirjoja. En ollut innostunut oikein lukemaan mitään, kunnes luin muutaman sivun Harry Potterista. Sen jälkeen luin jatkuvasti. Luin kolme ensimmäistä osaa Harry Potterista. Sitten kaverini ehdotti, että lukisin      Dragon Lance-saagan kirjoja. Aluksi en innostunut ajatuksesta, mutta aloin lukemaan kuitenkin Hengen Miekkaa. Tästä tarumaailmasta pidin. Aloin lukemaan lisää. Luin neljä kirjaa kronikoista, jatkoa Hengen miekalle, kolmeosaisesta sarjasta luin kaksi, toista en ihan loppuun. En enään muista, miten lukeminen jäi, se vain jäi pois.

Veljeni alkoi lukea Forgotten Realms-sarjaa. Itse en siitä innostunut, vaikka se sijoittuikin DD:n maailmaan (Dungeon and Dragons on roolipeli, josta on kirjoitettu kuusi eri kirjasarjaa, mm. DragonLance ja Forgotten Realms).  

Sen jälkeen, eli nyt, luen Tolkienin kirjoja mm. Taru Sormusten Herrasta ja Hobitti. En tiedä, miksi pidän Fantasiakirjoista, kai siksi, että niissä on paljon jännitystä ja erilaiset olennot ja maailmat kiehtovat. Kirjoja on ollut        kiva lukea, mutta yksi asia harmittaa: Fantasiakirjoja suomennetaan liian vähän, esim. DD:ssä olisi monta sataa kirjaa, mutta suomeksi vain  muutama kymmen. Tähän toivoisin parannusta.  

Takaisin

 Minä ja kirjat
                                                      Siina Toimela
Orajärven koulu, 5.lk Sodankylä

Opin lukemaan koulussa. Kotona harjoittelin maitotölkeistä, mutta ei siitä tullut mitään. Lukemisen sijaan tein itse kirjoja. Piirsin ja väritin pienen lehtiön. Sitten vein sen äidille ja sanelin, mitä siihen pitää kirjoittaa. Useimmat kirjat olivat poneista.  

Äiti ja isi lukivat aina illalla iltasadun. Suosikkini oli Pieni merenneito, jossa merenneidolta leikattiin kieli lauluäänen vuoksi. Näin merenneito pääsi ihmisten maailmaan.

Kun koulussa opin lukemaan, en jaksanut alkaa lukemaan vielä kirjoja, mutta minulla oli iso kasa sarjakuvia. Suurin osa sarjakuvista oli Villivarsoja tai Karvisia.

Pian minulla oli kuitenkin kaapit täynnä hevoskirjoja. Niistä kivoin oli Palomino. En ole kuitenkaan ehtinyt lukea niitä. Pidin Palominosta, koska siinä oli vähän seikkailuakin.  

Yleensä luen kirjoja omalla sängylläni. Minulla kiinnostaa kirjat, joissa tapahtuu. Pidän myös kirjoista, joissa kerrotaan historiasta. Hevoskirjat ovat oikeastaan tylsiä.

Tähän mennessä paras kirja, jonka olen lukenut, on Harry Potter. Pidän siitä, koska kirja on täyttä mielikuvitusta, mutta oikeilla ihmisillä eli jästeilläkin on oma osuutensa. Kirjoista paras oli neljäs, Liekehtivä pikari.

Siinä tapahtui monta jännittävää asiaa, mutta kaikki asiat pyörivät silti yhden juonen mukana. Odotan nyt innolla seuraavaa Harry Potteria.  

Nyt minun on pakko lukea tylsiä hevoskirjoja, koska kirjat ovat mukavampia, kun televisio. Joskus satun löytämään jonkun hyvän kirjan, kuten nyt luen hevoskirjaa Varjorautiasta.  

Takaisin