|
Takaisin
David
Almond: Nimeni on Skellig
Hanna Karppinen, 8. lk.
Kitisenrannan koulu, Sodankylä
Talon takana on hutera autotalli. Vanhempien kielloista
huolimatta Michael alkaa tutkia autotallia, joka on täynnä
romuja aina homeisista aurinkotuoleista viemäriputkiin.
Kaiken sen rojun keskeltä Michael löytää raihnaisen,
hauraan miehen. Michael tapaa naapurin vilkkaan ja
persoonallisen tytön, Minan. Min on hyvin utelias, ja pian
Michael uskoutuukin hänelle ja kertoo autotallin oudosta
asukista. Yhdessä he alkavat selvittää merkillisen miehen
mysteeriä.
Kirja on hyvin omaperäinen ja kauniisti kerrottu. Henkilöt
muuttuvat paljon kirjan aikana, ja varsinkin Skelligin olemus
kokee valtavan muodonmuutoksen puliukon kaltaisesta hylkiöstä
kauniiksi henkiolennoksi.
Luulisin, että Almondin kirjojen suosio perustuukin juuri
hänen kirjojensa erikoisuuteen, sillä usein kirjailijat eivät
osaa sekoittaa fantasiaa ja todentuntuisuutta yhtä
taidokkaasti. Kirjan tunnelma on rauhaisa, ja
henkilöiden tunteet ovat hienosti esillä kirjassa.
Suosittelen kirjaa kaikenikäisille, sillä se kiehtoo varmasti niin vanhempaa
kuin nuorempaakin lukijaa.
Takaisin
David
Almond: Pimeän peli
Riikka Hämäläinen 8.lk.
Eskolanmäen koulu, Kouvola
Uuteen kaupunkiin muutosta selviäminen ja ystävien
hankkiminen on aina hieman hankalaa, tässä se oli yhdistetty
hyvin muihin, (juonen kannalta) tärkeämpiin asioihin.
Henkilöt olivat mieleen painuvia, mutta samalla hyvin
kaukaisia, siitä hieman ”miinusta”. Asiat henkilöiden välillä
kehittyivät usein hyvin hitaasta, tai sitten liian pitkin
harppauksin. Kirja tuntui silti kuin se olisi väkisin
lyhennetty, aivan kuin välistä olisi otettu lyhyitä kohtia
pois sieltä täältä.
Kerronta oli hyvin suorasukaista, ”selittelyä” olisi
voinut olla hieman enemmän, ja asiat olisi saanut aiheuttaa
hieman enemmän päänvaivaa. Juoni oli hyvin simppeli, mikä
häiritsi, koska se oli hyvin ennalta arvattavissa.
Kokonaisuutena
kirja oli melko hyvä, tosin ehkä hieman minua nuoremmille
suunnattu.
Takaisin
|
