|
Takaisin
Minna
Canth: Anna Liisa
Anniina Tasala 9. C
Jeesiönrannan koulu
Sodankylä
Anna Liisan tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun loppupuolelle
Kortesuon tilalle pieneen
maalaispitäjään. Näytelmän päähenkilö on 20-vuotias
Anna Liisa. Hänellä
on sopusuhtainen vartalo, surulliset siniset silmät ja
vaaleat pitkät hiukset.
Hän on vaaleaihoinen ja hivenen kalpea. Anna Liisa on
hiljainen ja hieman
ujo. Hän ei ole ylpeä eikä ylimielinen, vaan vähättelee
aina itseään ja saavutuksiaan. Anna Liisa pelkää jonkun
saavan selville hänen menneisyytensä
kauhean salaisuuden. Omatunto ei anna hänelle hetken
rauhaa. Hän säpsähtelee ja on usein varuillaan ja
hermostunut.
Anna Liisa on varakkaan perheen vanhin tytär. Hän on
varakkuutensa takia "paremmassa
kastissa". Hän ei silti kohtele muita ihmisiä
alempiarvoisesti, vaan
pitää heitä tasavertaisina itsensä kanssa. Anna Liisalla
on hyvät suhteet
vanhempiinsa. Hän asuu kotona vanhempiensa luona ja on juuri
sellainen tytär, jollaisen Kortesuo ja Riikka-äiti
ovat aina halunneet saada.
Vanhemmat eivät koskaan joudu torumaan tytärtään eivätkä
muistuttamaan häntä käytöstavoista.
Sisarensa Pirkon kanssa Anna Liisalla on myös hyvät välit -
ehkä suuren ikäeron vuoksi.
Anna Liisalla on siveellisen ja viattoman tytön maine. Hän
ei ole koskaan viihtynyt tansseissa eikä muissakaan juhlissa.
Hän ei ole muiden nuorten tavoin
viettänyt railakasta elämää. Anna Liisa ei ole julkisesti
ollut suhteessa miehen
kanssa, ennen kuin saa sulhasekseen Johanneksen. Kukaan ei
kuitenkaan tiedä Anna Liisan ja tilan rengin Mikon
romanssista: rakkaus alkoi, kun
Anna Liisa oli 15-vuotias.
Anna Liisa oli rakastunut Kortesuon renkiin Mikkoon, jolla
ei ollut mitään tilan kaunista nuorta tytärtä vastaan.
Anna Liisa tulee raskaaksi, ja Mikko lähtee
ongelmia pakoon tukkimieheksi toiselle paikkakunnalle.
Hän jättää Anna Liisan yksin
syntyvän lapsen kanssa. Ennen lähtöään hän lupaa tulla
takaisin ja pyytää
Kortesuolta Anna Liisan kättä.
Anna Liisan vanhemmat eivät tiedä tytön raskaudesta tai
he vain ummistavat silmänsä
totuudelta. Anna Liisa on epätoivoinen ja harkitsee
usein itsemurhaa, mutta ei uskalla toteuttaa aiettaan.
Eräänä päivänä Anna Liisan
ollessa metsässä lapsi syntyy. Järkyttyneenä ja shokissa hän
tukahduttaa vastasyntyneen lapsensa. Kuolleen lapsensa
kanssa Anna Liisa juoksee
Mikon äidin Husson mökkiin. Husso auttaa häntä ja hautaa
lapsen metsään.
Kumpikin vaikenee tapahtuneesta.
Vuodet kuluvat ja Anna Liisa on onneton. Hän kamppailee
omantuntonsa kanssa. Öisin
hän heräilee olemattoman vauvan itkuun. Hän on surullinen
ja yksinäinen.
Sitten Anna Liisa tapaa Johanneksen. He rakastuvat ja päättävät
mennä naimisiin.
Kun häät lähestyvät ja kuulutuksiin on enää muutama päivä,
Husso menee Anna Liisan
luo uhkailemaan tätä. Anna Liisa ei saisi mennä naimisiin
Johanneksen kanssa, vaan hänen täytyisi mennä
Mikolle. Mikko olisi tulossa kotiin
hetkenä minä hyvänsä. Jos Anna Liisa ei luopuisi
Johanneksesta, Husso ja
Mikko kertoisivat hänen tekonsa kaikille.
Anna Liisa on ensimmäistä kertaa pitkään aikaan
onnellinen, joten hän torjuu Husson
uhkailut. Mikko palaa takaisin kotipitäjäänsä ja painelee
suorinta tietä Anna Liisan luo, vaatien häntä
morsiamekseen. Anna Liisa vastaa kieltävästi, sillä hän
tuntee ainoastaan inhoa ja vihaa Mikkoa kohtaan. Mikko ja
Husso kertovat Anna
Liisan salaisuuden koko perheelle ja Johannekselle.
Salaisuuden paljastuttua Anna Liisa juokseee järven
rannalle ja istuu siellä koko
yön. Hän näkee harhanäkyjä pienestä vauvastaan, ja
lopulta hän yrittää
hukuttautua. Johannes ja Kortesuo kuitenkin pelastavat hänet.
Johannes purkaa liittonsa Anna Liisaan. Koska juhlat ovat
jo seuraavana päivänä,
Kortesuo ja Johannes sopivat, että kuulutukset vedetään
myöhemmin pois kaikessa hiljaisuudessa, ja että
seuravan päivän juhlat vietetään
iloinen hymy huulilla.
Pelastuttuaan Anna Liisa rukoilee Jumalalta Pyhää Henkeä.
Hän saa vastauksen
kysymykseensä. Yhtäkkiä Anna Liisan hysteerisyys on poissa
ja hän on rauhallinen
ja onnellinen.
Seuraavana aamuna kun kylän väki tulee tervehtimään
tulevaa avioparia, Anna Liisa tunnustaa rikoksensa kaikkien
edessä. Hän on vihdoin tehnyt
rauhan itsensä kanssa. Ahdistus on poissa hänen sydämestään.
Hän lähtee iloissaan
ja onnellisena vallesmannin mukaan kärsimään rangaistusta
rikoksestaan. Ennen lähtöään hän hyvästelee
perheensä ja Johanneksen hymyssä
suin.
Anna Liisa kehittyy henkisesti näytelmän aikana: Alussa hän
oli pelokas ja säpsähtelevä.
Hän pelkäsi vastuuta ja vankilaan menoa. Anna Liisa ei
saanut rauhaa
omaltatunnoltaan ja öisinkin menneisyys kummitteli hänen
mielessään.
Lopussa Anna Liisa kuitenkin tunnusti rikoksensa ja teki
rauhan itsensä kanssa.
Hän halusi rangaistuksen, jotta voisi sovittaa tekonsa. Hän
muuttui rauhalliseksi
ja onnelliseksi ihmiseksi.
Anna Liisa ei syyttänyt tunnustuksessaan Mikkoa mistään,
vaan otti täyden vastuun
teoistaan. Se osoittaa suurta hyvyyttä ja uskomatonta
rohkeutta.
On vaikea ottaa vastuu omista teoistaan ja virheistään.
On vaikea tunnustaa virheensä itselleen, mutta vielä
vaikeampi on tunnustaa ne muille.
Anna Liisaan oli helppo samaistua. Henkilöt oli kuvailtu
uskottavasti, ja koko juoni
oli aito. Se, että luettavana oli näytelmä, ei vaikeuttanut
lukemista. 1800-luvun
15-vuotiaan Anna Liisan tarina koskettaa vielä
2000-luvullakin: joskus
salaisuus on liian raskas kannettavaksi.
Takaisin
|
