Takaisin

Kari Levola: Valheenpaljastuskone ja muita melkein tositarinoita
                          Riikka Lehtinen 8.D
Eskolanmäen koulu, Kouvola 

Jokaisen novellin päähenkilöllä on omat ongelmansa, kellä isoveli on kadonnut mysteerisesti tai isä on löytänyt valheenpaljastuskoneen rakennusohjeet. Nuori tyttö voi huomata, ettei edes rakastaminen ole enää helppoa ilmankännykkää.  

Teksti on helppolukuista ja sanavalinnat ovat nokkelia. On helppoa kuvitella kirjan tapahtumat reaalimaailmaankin. Vaikka novellit kieleltään muistuttavatkin toisiaan, jokainen niistä muodostaa oman itsenäisen tarinansa. Ne toimivat hyvin yksin sekä yhdessä.  

”Valheenpaljastuskone ja muita melkein tositarinoita” muistuttaa Levolan aiempia kirjoja niille ominaisella rennolla otteella elämästä. Ongelmia on vaikka muille jakaa, mutta niistä selvitään pienellä yrityksellä yksin tai porukalla. Tämä kirja sopii hyvin kevyeksi väkipalalukemiseksi vaikkapa loman ajaksi.

Takaisin

Kari Levola, Tahdon
Silja Körkkö, 9. lk.
Korvatunturin yläaste, Savukoski

Kirja on kaunis ja koskettava. En voi ymmärtää, miksi Levola kirjoittaa Marin ja Jusan välisestä ikäerosta. Nykyajan nuoria ikäero ei enää hätkäytä, ei vaikka tyttö olisikin poikaa vanhempi.

Kirjan hienointa antia on se, että tapahtumia kuvataan molempien osapuolien kannalta. Monissa kirjoissa käsitys tapahtumien kulusta jää usein liian objektiiviseksi siksi, että kertojana toimii vain yksi henkilö. Tässä kirjassa sitä varaa ei ole. Objektiivisuus ei muutoinkaan ole kirjassa keskeistä, vaan tunteet ovat tekstissä koko ajan läsnä. Kirja pelaa tunteilla niin hienosti, että se saa lukijankin välillä kiihtymään ja jopa rakastumaan kirjan henkilöihin. Olisin toivonut kirjailijalta vielä yhtä näkökulmaa tapahtumiin, nimittäin  Marin entisen poikakaverin Maken kantaa. Olisi ollut mielenkiintoista lukea hänen kantansa ja nähdä Marin ja Jusan rakkaustarina myös negatiivisin silmin. Petetyksi tuleminen ja Maken harjoittaman väkivallan syiden pohtiminen olisi kieltämättä tuonut kirjaan erilaisten     tunteiden vivahteita.

Kirjan maailma vaikuttaa varsin todelliselta, ja ihmettelenkin Levolan kykyä samastua nykyajan nuorisoon. Nuorten elämä on kuvattu todentuntuisesti, saarnaamatta ja tuomitsematta niin hyvissä kuin pahoissakaan asioissa. Kirja tuo liikuttavasti esille sen,  ettei paljon parjattu ”pullamössönuoriso” kuitenkaan ole niin paha kuin joskus väitetään.

Teos osoittaa, että suomalaisilla nuorilla on avara mieli ja suvaitsevainen sydän. 

Kirjan kieli on tarkoin harkittua ja taiturimaista. Kömmähdyksiä ei tapahdu. Kielikuvat, esimerkiksi Jusan vertaaminen Che Guevaraan ovat herkullisia yksityiskohtia. Kirjaa on höystetty myös monentasoisella huumorilla. Kirja ei ole pelkkä katkeransuloinen rakkauden kuvaus vaan paikoin huvittava ja nokkela nuoruuden ylistys. Kirjassa kuvataan lämpimästi ja humoristisesti varsinkin Jusan suhdetta perheeseensä, jossa perinteiset roolit ovat    pyörähtäneet ylösalaisin.

Nuorta rakkautta kuvataan hyvin realistisesti, eikä siitä maalailla utopistista pilvilinnaa toisin kuin useissa viihteellisissä nuortenkirjoissa. Kirjassa tuodaan selvästi esille rakastumisen ihanuus ja varsinkin se kipeys. Myös konkreettiset rakkauden tarpeet ja puitteet tuodaan kirjassa esille hienotunteisesti ja kauniisti. Niitä käsitellään luonnollisena osana elämää.

Kokonaisuudessaan kirja on haikeansuloinen, hauska ja viihdyttävä. Se sopii nuorille ja aikuisille. Nuoret todennäköisesti samaistuvat kirjan henkilöihin ja heidän maailmaansa, ja aikuisille kirja on hyvä kurkistus nuorten maailmaan ja muistutus heidän omasta           kipeänsuloisesta nuoruudestaan. 

Takaisin