Takaisin

Sarjakirjoista
Tuuli Lindberg, 7. lk.
                           Korvatunturin yläaste, Savukoski 

Sarjakirjoista on vaikea sanoa, ovatko ne hyviä vai huonoja, yleensä se on mielipideasia. Jotkut kirjoittavat hyviä sarjoja ja joidenkin teokset vain huononevat kirja kirjalta.

Yleensä sarjakirjojen aiheina ovat fantasia, hevoset, jännitys, seikkailu tai jonkin henkilön elämän seuraaminen. Hyvin harvoin olen löytänyt kirjasarjan, jossa pohditaan esim. elämisen kiemuroita ilman kuvitteellista kerrontaa. Sellaisia tosin voi olla, vaikka minä en niitä ole löytänyt, en tosin ole etsinytkään…

Minun mielestäni hyvä sarjakirja on tietenkin kiinnostava. Se jättää pieniä salaisuuksia avattavaksi seuraavassa kirjassa, mutta ei silti ole täysin riippuvainen edellisestä kirjasta. Edellinen kirja voi paljastaa mitättömiä asioita seuraavan kirjan juonesta, mutta jättää kuitenkin kiinnostuksen lukea.

Olen lukenut muutamia kirjoja, joissa lopussa voisi kuvitella sanottavan ”jatkuu ensi jaksossa”, niin selvästi juoni jää niissä kesken eikä jätä mielikuvitukselle tilaa arvata seuraavaa kirjan juonen kulkua. Toisissa kirjoissa huomaa lukiessa pieniä aukkoja, joilla ei sinänsä ole mitään merkitystä juonen kannalta mutta jotka seuraavassa osassa täydentyvät huomaamattomasti. Kun lukee sellaista kirjaa, useimmiten luulee kirjan päättyvän viimeiselle sivulle, mutta kun joskus löytää jatko-osan, tajuaa, ettei se voinutkaan päättyä, kun tapahtui vielä näin paljon. 

Sitten on niitä kirjoja, jotka päättyvät, mutta kuitenkin jäävät kesken eikä jatko-osaa tule. Sellaisia on inhottava lukea, kun kuitenkin jää mielenkiintoa selvittää, mitä voisi tapahtua tietyn kohdan jälkeen. Joissakin kirjoissa taas tapahtumia toistetaan kirja toisensa jälkeen, eikä käytännössä mitään uutta tapahdu.

Tästä sanojen pyörremyrskystä voisi poimia mielipiteeni, että sarjakirjat ovat hyvä juttu ja on täysin mielipideasia, pitääkö joistakin sarjoista vai ei.

On hyviä sarjoja ja on huonoja sarjoja. Jokainen valitkoon omansa…

Takaisin

Mitä mieltä olen sarjakirjoista?
Anni Pulska, 8. lk.
Korvatunturin yläaste, Savukoski

Mielipiteeni sarjakirjoista yleensä ei ole kovin myönteinen, sillä mielestäni päähenkilön "erilaisuus" on jo useamman kirjan jälkeen kulunut pois, eikä sarja enää jaksa innostaa. Mutta tiettyyn rajaan asti sarjakirjat ovat ihan OK, esimerkiksi korkeintaan neljän kirjan sarja, mutta sen jälkeen juoni alkaa helposti toistaa itseään… Toisaalta, kun löytää hahmon, johon samaistuu, sitä haluaa seurata useammassakin osassa.

Ensimmäisiä lukemiani sarjakirjoja olivat varmaankin Merja Jalon hevoskirjasarjat ala-asteella. Silloin ne olivat todella suosittuja, ja niinpä niitä tulikin luettua melko monta osaa. Sitten tuli Neiti Etsivä -villitys ja nyttemmin olen lukenut esimerkiksi Sara@crazymail.com ja sen jatko-osia.

En ole lukenut kovinkaan paljon sarjakirjoja.

Mielestäni sarjakirjoja on kiva lukea, jos henkilö on mielenkiintoinen, jotenkin mukaansa tempaava, Hänen tarinansa kirjasta toiseen ei saa olla samanlainen. Silloin kirjoja jaksaa lukea useammankin. Kirjat, joissa esimerkiksi liikutaan aina samassa ympäristössä, ovat aika tylsiä eikä niitä varmaankaan kahta, kolmea kirjaa useampaa jaksa lukea. 

Takaisin

                                         Sarjakirjoista
Janne Koskenniemi, 8. lk.
Korvatunturin yläaste, Savukoski 

Kaikkihan tietävät joitakin kirjasarjoja? Jotkut jopa ovat lukeneetkin kirjasarjoja? Mikä niissä viehättää?

Otetaanpa esimerkki TV:n puolelta, jossa sarjat ovat hyvin yleisiä. Sarjoissa on yleensä päähenkilö tai päähenkilöitä, joille sattuu ja tapahtuu.Yhdessä jaksossa tapahtuu toista ja toisessa toista, mutta päähenkilöt ovat samat ja uudemmissa sarjoissa voidaan viitata aiempien jaksojen tapahtumiin, aiemmat tapahtumat vaikuttavat myös uudempiin jaksoihin.

Jaksojen lopussa tapahtuu yleensä jotain yllättävää tai jännittävää, joka alkaa kalvaa katsojan mieltä, joten on PAKKO katsoa seuraava jakso.

Kirjoissa toimii sama periaate, paitsi että kirjoissa "jaksot" voivat olla pitempiä, esimerkiksi fantasiakirjasarjoissa yksi osa voi satojen sivujen pituinen. Kirjoissa, kuten TV-sarjoissakin ensimmäisessä osassa tai jaksossa esitellään keskeiset henkilöt. Henkilöt voivat olla yli-ihmisiä, tavallisia asvaltin tallaajia, miekkaniekkoja tai fantasiaolentoja.

Harry Potter -kirjoissa sarjasysteemi on mielestäni toteutettu erittäin hyvin. Ensimmäisessä kirjassa tutustutaan Harryn kouluun, kotiin ja kavereihin, Harryn menneisyydestä ei juurikaan puhuta.

Monia asia jää vaivaamaan ensimmäisen kirjan lopussa, joten on melkeinpä pakko lukea toinen kirja ja sen jälkeen kolmas ja neljäs… Toinen esimerkki voisi olla Weisin kronikat. Sarjan ensimmäisessä osassa "Syyshämärän lohikäärmeet" tutustutaan päähenkilöihin ja juoneen.

Tämän kirjan ensimmäinen osa on mielestäni vain tutustumiskirja, sillä lopussa tapahtuva taistelu on vain alkusoittoa, mitä vielä tapahtuu ja mihin sankarit joutuvat. Lisäksi kirjan maailma ja paikat alkavat kiinnostaa, myös hahmojen kehittyminen kiinnostaa.

Sarjakirjoja voidaan myös pitää rahakoneina. Ensimmäinen osa voi olla hyvä, mutta muut osat voivat olla täyttä roskaa, mutta ne on pakko ostaa, koska ensimmäinen oli niin hyvä... 

Takaisin