|
Takaisin
Lukijahistoriani
Mirja-Riitta Marjala, 7. lk.
Korvatunturin yläaste, Savukoski
Pienenä kuuntelin paljon satuja ja aina illalla tulinkin
kirja kourassa äitini luo ja
sanoin: ”Lue tämä.” Minusta oli ihanaa vetää peitto
niskaan, sulkea silmät
ja kuunnella satuja metsäneläimistä, keijuista ja menninkäisistä
ja kuvitella pieniä
kauniita keijukaisia tanssimassa keskelle pimeää metsää.
Myös pieni, tomera ja päättäväinen Minttu oli minulle
mieluisaa luettavaa ja aina kirjastosta tullessani suuri
laahaava reppu selässä ei ollutkaan kovin
harvinainen näky.
Lukemaan opin viisivuotiaana mummolassa, jossa istuin
kaiket päivät mummoni
kanssa kahdestaan jalka murtuneena. Päivät mummolassa tuntuivat
vuosilta, ja mummoni päätti piristää minua opettamalla
minut lukemaan.
Mummolan vintin nurkasta löytyikin vanha Aapinen ja jo parin
päivän kuluttua sain ylpeänä esitellä taitojani
kotiväelle.
Ensimmäisellä luokalla kirjan kannet unohtuivat kiinni,
mutta taas vuoden kuluttua
ne aukesivat eteeni uusina ja ihmeellisinä. Kolmannella
luokalla kirjahyllystäni
löytyi Merja Jalon, Carolyn Keenen ja Anni Polvan kirjoja.
Nykyään luen kaikenlaisia kirjoja, jotka tulevat vastaan,
ja ainahan kirjan voi jättää
kesken, jos aihe ei kiinnosta. Jos kirjan arvioi vain pelkän
kannen perusteella, voi
mahtava lukukokemus jäädä väliin.
Takaisin
Lukijahistoriani
Tuuli Lindberg, 7. lk.
Korvatunturin yläaste, Savukoski
Pienenä minulle luettiin paljon satuja. Pidin niistä
todella paljon, koska ne olivat
hyvin opettavaisia ja mielenkiintoisia. Kun kävimme äitini
ja siskoni kanssa
kirjastossa, kuuntelin satuja kasetilta ja seurasin tapahtumia
kirjoista. Opin lukemaan esikouluikäisenä ja aloitin
satukirjoilla. Ennen kouluun
siirtymistä kokeilin muutamia hevoskirjoja ja lapsille
suunnattuja pitempiä
kirjoja. Minusta oli todella hauskaa olla ratsastusleireillä
ja odottaa talven yli
seuraavaan leiriin lukien hevoskirjoja ja oppien ratsastusta
ja hevosten hoitoa.
Ala-asteen kolmannella luokalla aloin kiinnostua Neiti
Etsivä -kirjasarjasta, koska
muutamat kaverit olivat kehuneet niitä. Muutamassa vuodessa
luinkin niitä jopa seitsemänkymmentä kappaletta! Nyt
en voisi kuvitellakaan kiinnostuvan
ennalta arvattavista juonista ja ylisankarillisesta päähenkilöstä
ystävineen. Mutta oli se tietenkin suurta silloin
ennen…
Sitten aloin ajatella enemmän kirjojen sisältöä eli
vuoroon tuli Agatha Christien
monista hahmoista varsinkin Hercule Poirot ja neiti Marple.
Pidin kirjojen
etenemisestä, juonet olivat toisaalta helppoja, mutta
lopputulosta en kyllä
monestikaan arvannut ennalta.
Ala-asteen lopussa luin muutamia historiallisia
romaaneja, muun muassa Kaisa Ikolan Ylämaa-sarjaa ja Kaari
Utrion Yksisarvisen. Sitten tietenkin piti lukea
pakolliset fantasiaromaanit, kun
kaikki kerran niitä lukivat. Kyseessä oli muutama
testikokeilu, enkä ole täysin
pettynyt kirjojen sisältöön. Ne ovat huolella suunniteltuja
ja tuntuvat siltä, että
kirjailija haluaa todellakin kirjoittaa kirjan eikä vain ansaita
rahaa. Siis minun mielestäni.
Yläasteella eli nyt olen lukenut yllättävän paljon
erityyppisiä kirjoja. Kesällä
tuli luettua kaksi ensimmäistä Harry Potteria ja
niitten jälkeen minun piti saada
loputkin… Nyt siis olen lukenut ne kaikki neljä ilmestynyttä
ja odotan innokkaasti
seuraavaa osaa. Lukudiplomin avulla olen tutustunut vähän
vanhempaan nuorten- ja lastenkirjallisuuteen. Ja
vertailun vuoksi olen lueskellut
nykytuotantoa kuuluisilta ja vähemmän kuuluisilta
nuortenkirjailijoilta. Ei niissä kovin paljon eroa
ole, tänä päivänä entisajan seikkailujen
sijaan näyttää painottuvan entistä enemmän todellinen elämä.
Lukijahistoriani näyttää painottuvan aika
samantyyppisiin kirjoihin, vaikka
onhan niissä tietysti poikkeuksiakin. Nyt kuitenkin,
kun äidinkielen tunneilla opetetaan
myös kirjallisuutta, olen saanut uusia kokemuksia kirjojen
ihmeellisestä maailmasta…
Takaisin
Lukijahistoriani
Anne-Mari Värriö, 9. lk.
Korvatunturin yläaste, Savukoski
Kun olin pieni, äitini tutustutti minut kirjojen
ihmeelliseen maailmaan. Kuuluin
ties kuinka moneen kirjakerhoon ja osasin useimmat
niistä ulkoa.
Lempikirjojani olivat kaikki mahdolliset lastenkirjat,
niistä mainittakoon erikseen
Kaislikossa suhisee. Isäni jaksaa yhä muistella, kuinka hän
oli lukenut minulle kyseistä kirjaa. Hän luki tahallaan väärin
joitakin kohtia, mutta
minä hyvämuistisena pikkutyttönä tiesin kaikki kohdat
oikein.
Kun sain ensimmäisen pikkusisareni, hän valitettavasti
repi melkein kaikki ihanat
kirjani. En tosin muista sitä, mutta äitini on kertonut.
Olen vihainen hänelle…
Olen oikeastaan aina ollut kova lukemaan kirjoja. Ala-asteelta
muistan erittäin hyvin kirjastopäivät. Lainasin aina
viisi kirjaa. Se oli vakiomäärä.
Pidin erilaisista kirjoista, mutta luin paljon nuortenkirjoja,
vaikken mitään niistä ymmärtänytkään.
Nykyisin luen monipuolisia kirjoja. Lempikirjaa minulla ei
ole, mutta vahvin lajini
on fantasia. Viimeksi luin kirjaa nimeltä Hopeatikari. Se on
erinomainen. Potterit ovat myös erinomaisia! Lukeminen
on ykkösharrastuksiani,
enkä varmaan koskaan heitä sitä pois.
Takaisin
|
