Unga Teaternin sali, Espoon Kilo 15. 5. 2001. Ystävääni Juliaa oli pyydetty haastattelemaan nuorisokirjalija Anu Holopaista. Julia pyysi minua parikseen, ja suostuin uuden kokemuksen toivossa. Meidät esiteltiin Anulle, ja menimme katsastamaan salia, jossa haastattelu tapahtuisi.

Viereisellä pöydällä on joitakin Anun kirjoja. Johonkin esitykseen kuuluva sohva on raahattu keskelle. Olisi hankalaa haastatella Anua jos kaikki kolme istuvat samalla sohvalla. On ikävä puhua henkilölle jota ei näe kunnolla. Anu huomaa saman ongelman ja istuu rennosti pöydälle. Me haastattelijat valtaamme sohvan. Sali alkaa täyttyä. Matildalaiset tuijottavat meitä kolmea ja etenkin Anua.

Tervetuliaistoivotusten ja esittelyn jälkeen aloitamme. "Milloin, miten ja miksi päätit kirjoittaa ensimmäisen kirjasi Kristallien valtakunnan?" aloittaa Julia. Kysymykset on ennalta mietitty ja meillä on paperit edessämme, sillä olisi kamalaa huomata unohtaneensa kaikki keskustelunaiheet. Anu kertoo lukeneensa Atlantiksesta kertovia kirjoja ja innostuneensa niistä. Kristallien valtakunta sijoittuu tarunomaiselle Atlantiksen saarelle jossa aikamatkalainen Sonja joutuu seikkailuun. "Miten kustantajalle lähettäminen sujui käytännössä?" sai pitkän vastauksen. Anu oli lähettänyt käsikirjoituksen monellekin eri kustantajalle saamatta kuitenkaan myönteistä vastausta. Teksti oli sitten jäänyt pöytälaatikkoon. Vuoden kuluttua Anu kirjoitti sen uudestaan ja lähetti sitten Karistolle, joka on julkaissut kaikki Anun kirjat.

Koska Anu ei vielä ole yhtä kuuluisa kuin Rowling, minä ja Julia vinkkaamme yleisölle lyhesti kaksi Anun kirjaa. Julia oli valinnut Kristallien valtakunnan ja minä täysin toiseen maailmaan sijoittuvan Mustan liekin. Takellellen saan kirjavinkkini loppuun ja jatkamme varsinaista haastattelua. Tunnelma on aika leppoisa ja paperilla olevat kysymykset alkavat olla vain pohjana keskustelulle.

"Mistä saat aiheita ja ideoita kirjoihisi?" Vanhoista taruista, tosielämästä, kerran jopa elokuvasta. Tietoisesti Anu ei kopioi muiden kirjailijoiden ideoita. Tulee puhe Anun kirjojen henkilöistä, siitä ovatko ne muunnelmia oikeista ihmisistä. Yleisöllä on hauskaa kun Anu kertoo veljensä, ystävänsä ja tämän koiran esiintyvän kirjoissa. Entä mistä kirjastaan kirjailija itse pitää eniten? Entä kirjojensa henkilöstä? Pienen pohdinnan jälkeen suosikkikirjaksi selviää Kristallien valtakunta, koska ensimmäinen kirja on rakkain ja suosikkihenkilöksi Noitien hovissa esiintyvä Hexa. Selviää, että Anu lukee scifiä, muttei juuri fantasiaa, suosikkikirjailijoita on monta.

Valmiiksi mietityt kysymykset alkavat loppua jo puolen tunnin kuluttua aloittamisesta ja vielä on saman verran aikaa jäljellä. Apua, nyt pitää äkkiä keksiä jotakin! Viimeisen mietityn kysymyksen jälkeen yleisö saa puheenvuoroja. Kysymyksiä on kirjailijan työstä. "Mitä neuvoja antaisit jos joku päättäisi kirjoittaa kirjan?" kysytään. Kärsivällisyys ja usko siihen että tästä tulee vielä hyvä. Epätoivoon ei saa vaipua, vaikka välillä käsikirjoitus tuntuukin hirveältä. Levykkeellä ei kannata lähettää tekstiä kustantajalle.

Yleisöllä on kuitenkin ikävän vähän sanomista, joten me haastattelijat saamme keksiä hiljaisiin väleihin kysymyksiä. Aina kun jokin puheenaihe heitetään kehään, yritämme pitkittää siitä puhumista. Ei tilanne kuitenkaan loppujen lopuksi niin kamala ole. Tunnelma on mukava ja Anu on kiva tyyppi. Aika kuluu ja pian esitämme kiitokset Anulle ja sali alkaa tyhjetä. Nimikirjoituksen pyytäjiä on kymmenisen kappaletta. Liityn joukkoon, vaikka yleensä en viitsi kiusata kuuluisuuksia pyytämällä nimikirjoitusta. Kerta se on ensimmäinenkin. Tämä haastattelu on kuitenkin ollut melkoinen kokemus, ja haluan siitä muistoksi ja todisteeksi Anun nimmarin. Eipä sitä joka päivä kirjailijoita haastattele.

Takaisin