Louisa May Alcott on L. M. Montgomeryn ohella koko maailman tunnetuimpia nuortenkirjailijoita. Louisa syntyi Pennsyvanian Germantownissa, jossa hänen isänsä toimi opettajana. Myöhemmin Alcottin perhe muutti Massachusettsiin.

Perheeseen kuului neljä tytärtä - aivan kuten Pikku Naisten Marchien perheeseen. Viisitoistavuotiaana Louisa ryhtyi helpottamaan perheen toimeentuloa toimimalla opettajana ja talousapulaisena. Pienestä pitäen Luoisa on myös kirjoitellut ja siihen hän yhä käytti vapaa-aikansa. 

Esikoisteos, satukokoelma tuli julkisuuteen Louisan ollessa 20-vuotias. Sisällissodan aikana hän hoiti haavoittuneita sotasairaalassa, ja hänen sieltä lähettämistään kirjeistä koostunut teos on hänen ensimmäinen tunnetumpi kirjansa. 

Mutta vasta vuonna 1868 alkoi Louisa M. Alcottin varsinainen kuuluisuus: Silloin näet ilmestyi Pikku Naisia.

Takaisin

Robert Louis Stevenson
Laurel Honkanen, Hinni Toivanen ja Mirja Tuure, 6.lk
Karamzinin koulu, Espoo

Robert Louis Stevenson luki, kirjoitti esseitä, runoja ja romaaneja. Kaikista kuuluisin Stevensonin kirjoittama romaani on Aarresaari, jonka hän kirjoitti vuonna 1883.  

Hän syntyi Edinburghissa, Skotlannissa, insinöörin poikana. Opiskeluaikana hänelle puhkesi keuhkotauti. Stevensonin toinen kuuluisa romaani oli Tri Jekyll ja Mr. Hyde, 1886.  

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hänet luokiteltiin poika- ja viihdekirjailijaksi. Hän oli yrittänyt romaanin kirjoittamista vuosia, mutta oli jatkuvasti epäonnistunut.  

Stevensson matkusti Amerikkaan ja meni siellä naimisiin. Aarresaari oli Robertin tunnetuin romanttinen merirosvoromaani.  

Kirjana ilmestyessään se sai suuren suosion. Se on jännittävä, kielellisesti taidokas ja rakenteeltaan mestarillinen Stevenssonin esikoisteos. 

Takaisin

Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssin tekijä
Nora Grönroos, 8. lk.
Järnefeltin koulu, Lohja 

Antoine de Saint-Exsupéry (1900 - 1944) syntyi Lyonissa, Ranskassa. Hän oli keskimmäinen viisilapsisesta perheestä. Antoinen isä oli lyonilaisen vakuutusyhtiön johtaja, joka kuoli Antoinen ollessa 4-vuotias. Tämän jälkeen perhe muutti sukulinnaan, jossa vilisi tätejä, serkkuja, lastenhoitajia ja kotiopettajia. 

Hän kävi Ranskassa jesuiittakoulua ja katollista sisäoppilaitosta Sveitsissä. Hän suoritti ylioppilastutkinnon ja lähti Pariisiin opiskelemaan arkkitehtuuria.

 Vuonna 1921 suorittaessaan asevelvollisuutta hän pääsi koettamaan lentämistä, josta tuli hänen koko elämäänsä hallitseva intohimo. Asepalveluksen jälkeen hän asettui asumaan Pariisiin. 

Kaikki ei kuitenkaan mennyt hyvin: työpaikat ja ammatit vaihtuivat ja kihlaus purkaantui. Antoinen mieli teki taas lentämään, ja hänet valittiin Aérienne-komppaniaan. Hän kuljetti postia ensin Pohjois-Afrikkaan ja myöhemmin Etelä-Amerikkaan.

1930-luvulla hänestä tuli ranskalaislehden reportteri ja Air Francen koelentäjä. Hän yritti myös lentoennätystä Pariisi - Saigon, mutta kone putosi Libyan erämaahan, josta hänet löydettiin kolmen vuorokauden kuluttua. 

Parin vuoden päästä sattui toinen onnettomuus, kun Antoinen kone murskaantui Guatemalassa. Hän makasi viisi päivää koomassa ja oli kuukauden sairaalahoidossa. Mutta se ei Antoinen lentohalua haitannut. Hän otti osaa toiseen maailmansotaan, mutta hän oli liian vanha lentämään, ja niin hänet määrättiin reserviin. 

Antoine sai kuitenkin amerikkalaiselta kenraalilta luvan vuonna 1944 lähteä tiedustelulennolle. Hän ehti toimia koelentäjänä Indokiinassa. Afrikassa ja Amerikassa, Marokossa kapina-alueen lentokentän johtajana ja kolme vuotta Argentiinassa lentopostitoiminnan johtajana. Lisäksi hän oli Espanjan sisällissodassa reportterina ja asui New Yorkissa, jossa hän kirjoitti kirjan Pilote de guerre eli lento Arrasiin. 

Heinäkuun viimeisenä päivänä vuonna 1944 lennolla Sardiniasta kohti Etelä-Ranskaa hänen koneensa katosi, eikä sitä koskaan löydetty. 

Antoine ehti saada Ranskan akatemian romaanipalkinnon vuonna 1939 kirjastaan Terre des Hommes, Siipien sankarit. Pikku Prinssi on kuitenkin tunnetuin Antoinen teoksista. Se on monen aikuisen samoin kuin lapsen suosikkikirja - niin myös minunkin.