Takaisin

Ernesto ja Tania kestävät eloa Taivaallisessa Rauhassa vain sitkeydellä, taistelijan ja rakkauden voimalla.

Joka ilta Ernesto odottaa Tanian saapuvan luokseen. Ernesto kiinnittää odottaessaan kuvan Julian parvekkeesta hataraan seinään, joka on vähällä hajota. Julian parveke vie heidät mielikuvituksessa kauniiseen Veronan kaupunkiin, ja he unohtavat kaiken pahan ja vihan tunteen.  

Silloin, kun Tania ja Ernesto eivät luo omaa maailmaansa Julian parvekkeen avulla, on heidän elämänsä aikamoista kamppailua. Tania purkaa ainaista vihaansa vartijoihin, jotka yrittävät raiskata hänet. Tania kaivaa rintojensa välissä heiluvan käärmepäisen veitsensä ja iskee sillä raiskaajiaan. Kaikki se viha, mikä hänessä kasvaa, purkautuu aina hieman.  

Tania käy monesti myös varastamassa kaupasta ruokaa. Hän pitää erityisesti appelsiineista. Tania vie myös ruokaa kyttyräselkäiselle Veralle, joka makaa sängyssä kovissa tuskissa. Hänellä kasvaa selässä toinen sydän, joten hän voi kokea rakkauden kaksin kerroin. Haittapuolena on, että hän joutuu kokemaan myös ikävän kaksinkertaisena, ja hän ikävöi valtavasti rakastettuaan. Vera katselee joskus ikkunastaan Tania ja Ernestoa ajatellen, kuinka onnellisia he ovat saadessaan elää toistensa kanssa. 

Julian parveke on kertomus rakkaudesta ja unelmista. Tabermann kuvailee asiat ja ajatukset kirjassa erinomaisesti vertaillen ja johdonmukaisesti: 

- Ernesto tunsi kuinka ikävä tarttui häneen. Se puristi niin kuin holtiton mutta vahva käsi puristaa ohutkuorista hedelmää, rypälettä, eikä hän voinut sille mitään. -- 

- Hänen jokainen solunsa oli tulvillaan vihaa, viha valui hänestä yli niin kuin astiasta johon kaadetaan liikaa nestettä. -- 

- Heidän oli koottava uskonsa ja toivonsa, ja rakkautensa, astuttava kuvan sisälle ja käveltävä vihdoinkin perille asti. Muuta vaihtoehtoa ei enää ollut. Heidän oli päästävä Julian parvekkeelle.

Takaisin