Matildalainen tv-toimittajana
Tiia Parkkinen, 6. lk
Karamzinin koulu, Espoo

Takaisin

-Okei, tytöt, menkää kotiin, kuului Teresian pirteä ääni Matilda-tunnin päättyessä. Lähdin itsekseni kävelemään kotiin päin ja mietin samalla Matildaa. Olin jo toisen vuoden matildalainen. Juuri Matildan kautta pääsinkin Koulu-tv:n koekuvauksiin, jotka pidettiin Kantokasken koululla. 

Yksinään jo koekuvaukset olivat minulle uusi ja jännittävä kokemus. Muistan, että minua jännitti hirveästi ja olin aivan hermona, kun minut ohjattiin vuorollani koulun tietokoneluokkaan. 

Kuvausten edetessä jännitys kuitenkin väistyi puhtaan uteliaisuuden tieltä. Ensin Jarmo-niminen mies haastatteli minua, kyseli harrastuksistani, lempikirjoistani ja -kirjailijoistani. Sitten minut pistettiin ihan lonkalta haastattelemaan Kirsi-nimistä naista. Se oli vaikein osio. Lopuksi minun piti vielä valita koirakirjasta koira ja kertoa mitä se toi minulle mieleen. Täytyy myöntää, että huokaisin helpotuksesta, kun tietokoneluokan ovi pamahti kiinni takanani.

Kului pitkä aika ja olin jo unohtanut koko jutun, joten minulle oli iloinen yllätys, kun Kirsi soitti ja kertoi, että olin päässyt haastattelijaksi Koulu-tv:n uuteen lasten ja nuorten kirjallisuusohjelmaan.

 Sovittuna päivänä astelin hieman pelokkaana Ylen studioille, jossa virallisesti tapasin paitsi Kirsin ja Jarmon, myös haastattelijaparini J-P:n. Katsoimme molempien nauhat läpi ja keskustelimme siitä, miksi juuri meidät oli valittu. Kun näin oman nauhani, olin kauhuissani, tuollainenko minä todella olen? Tapaamisen jälkeen jäin innolla odottamaan ensimmäisiä kuvauksia, jossa kirjoina olivat Pikku Naisia ja Ruohometsän kansa.

Joka toiset kuvaukset vetää Kirsi ja joka toiset Jarmo. Ensimmäisenä oli vuorossa Kirsi. Aina ennen varsinaisia kuvauksia tapaamme ja mietimme valmiiksi hieman kysymyksiä. 

Yleensä minä kotona mietin keskustelunaiheita kirjoista, mutta Kirsin tai Jarmon kanssa käymme ne vielä läpi tai kehittelemme lisää. Kaikki jaksot kuvataan eri kouluissa ja normaalisti kuljen matkat joko Ylen autolla tai taksilla. Itse kuvauspäiviä on vain yhdestä kolmeen päivään kuussa. Juonnot eli kirjojen esittelyt ja alkujutustelut kuvataan yhtenä päivänä ja keskustelut toisena.

Ensimmäisissä kuvauksissa olin aivan paniikissa ja kaikki kysymykset ja keskustelunaiheet lehahtivat mielestäni taivaan tuuliin. Mutta mitä enemmän kuvauksia tuli ja meni, sitä vähemmän aina hermostutti. Nykyään olen jo oppinut nauttimaan kuvauksista ja keskusteluista, joita käyn eri kirjoista muiden matildalaisten kanssa.

Saan palkaksi ohjelmasta paitsi vähän rahaa, myös kaikki kirjat joita olemme J-P:n kanssa ohjelmaan lukeneet. Koulu-tv:n kautta olen myös löytänyt uusia ja hauskoja lukukokemuksia. Kesällä pidämme vähän taukoa, mutta syksyllä jatkan taas haastattelijan hommia jonkin aikaa. Kaiken kaikkiaan Koulu-tv on ollut erittäin mielenkiintoinen kokemus ja siitä on varmasti hyötyä myöhemmin elämässä.

Takaisin